Talvi on tullut Torinoon – tällä viikolla parina aamuna kuuraa maassa, vuorilla lumipeite. Aatos sanoi tykkäävänsä tästä raikkaasta kylmästä. Niin minäkin. Ja toisaalta vain kolme viikkoa sitten uimme vielä Välimeressä Sardiniassa.
On paljon asioita, joita tapahtuu töissä ja maailmassa, joista voisi kirjoittaa. Ilmastokokouksen johtopäätökset Azerbaijanissa, missä viime viikolla sain paikan päällä todistaa, kuinka diplomatian käytöstavat todella on nyt laitettu sivuun ja kokousisäntä voi käyttää paikkansa valokeilassa maailman johtajien edessä kuten haluaa. Toivo jää ruohonjuuritason työhön. Meidän ETF-kenttä vihreän siirtymän vaatima osaaminen. Kaupungit nousevat esimerkiksi Yhdysvalloissa varmasti isoon rooliin. Perjantaina vieraanamme Lvivin pormestari Ukrainasta, joka esimerkki yhdenlaisesta ruohonjuuritason voimasta ja käytännöllisestä otteesta tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Kollegoilta tulee jatkuvasti innostavia raportteja eri puolilta EU:n naapurustoon keskittyvää perustyötämme Egyptistä Balkanille. Joulukuun alussa kokoonnumme Keski-Aasian koulutus- ja työllisyysasioista vastaavien varaministereiden kanssa.
Kirjoitan kuitenkin tarkemmin tällä kertaa arjestamme. Se muuttui tänä syksynä.
Pipa-äidilläni diagnosoitiin yllättäen heinäkuun lopussa rintasyöpä. Tutkimuksien aikana kasvain suureni selvästi alkuarvioista ja pikkuoperaation sijaan äiti joutui syyskuussa laajaan leikkaukseen. Lokakuussa jännitimme jatkotutkimuksia ja olimme varautuneita kaikkiin skenaarioihin. Nyt tilanne on selkiintynyt. Vaativat ja osin myös kovin kurjat hoidot alkoivat marraskuussa. Tavoitteena on parantuminen.
Tunnemme tietysti suurta myötätuntoa emmekä olisi äidille toivoneet kaikkea, mitä joutuu nyt läpikäymään. Silti meillä ei ole ollut äidistä huolta. Hänen valtavan myönteinen ja samalla realistinen persoonansa on kantanut. Isän kanssa he ovat toimineet tiiminä läpi viikkojen ja kuukausien tutkimuksien ja kaikenlaisen säädön ja selvittelyn.
Syövän mukana peruuntui myös Pipan ja Riston paluu Torinoon au paireiksi. Elokuun aikana järjestelimme arjen uusiksi. Samuli perui työmatkoja syyskuulta ja vietti suunniteltua enemmän aikaa täällä. Syyskuun lopussa saapui ihana Riitta, joka kaiken keskellä on ollut juuri sellainen ihminen, jonka toivoisin vaikeassa tilanteessa jokaisen elämään. Valmis ja halukas auttamaan, lämmin ja suorasukainen, arjessa mutkaton. Lisäksi meitä kiinnostavat samankaltaiset asiat. “Olen niin kauan kuin tarvitaan” hän sanoi jo elokuussa, kun kaikki oli auki ja epävarmaa. Lupaus on pitänyt ja pitää. Nyt suunnittelemme yhteistä kevätkautta. Olemme valtavan kiitollisia.
Toinen aikuinen arjessa on meille Torinossa välttämättömyys, koska työni luonne sellainen, että matkoja on väkisin paljon. Myös Torinossa ollessani työni sujuu ilman liiallista stressiä, kun voin toisinaan asettaa sen etusijalle miettimättä Aatoksen kuorokuljetuksia tai muita arjen aikatauluja.
Syksy on siis vaatinut. Kaikilla rintamilla. Nyt marraskuussa olen rohjennut sanoa, että taisin syys-lokakuussa olla voimavarojen ylärajoilla. Joskus se tekee ihmiselle hyvää. Huomaa, että pärjää kyllä ja että muut auttavat. Ja että kykenee säilyttämään sisäisen rauhan. Marraskuussa näkymä taas selkeä.
Summaten sanoisin, että kaiken keskellä syksy on täyttynyt arvokkaista hetkistä ja vahvasta elämästä. Torinon kotimme on rakas, parvekkeesta tullut jonkinlainen mahtipaikka, missä käyty monia tärkeitä keskusteluja. Samulin Marja-siskon kanssa vietimme syyslomaviikon Sardiniassa, jonne Aatoksen ja Marjan kanssa menimme vanhalla autolautalla. Isä ja äiti pääsivät kuin pääsivätkin käymään täällä ennen Pipan hoitojen alkamista. Ilari-veli ja Susanna liittyivät seuraan ja teimme kaikkea mitä Torinossa kuuluu. Como-järvellä moikkasimme siellä lomailleita ystäviä yhden vuorokauden verran ja marraskuussa kävimme Aatoksen kanssa rakkaan Päivikin luona lauantailounaalla taiteilijaresidenssissä Firenzen kukkuloilla ja vanhan koulukaverini Emilianon perheen luona yökylässä.
Aatoksen elämän ovat täyttäneet koulu ja kuoro. Torstaina koitti yksi syksyn h-hetki, kun Torinon egyptiläinen museo vietti 200-vuotisjuhlaa ja Aatoksen kuoro veti kahden näytöksen upean shown. Kuoronjohtaja sovitti musiikin lasten syyskuun leirillä tekemien sävellyksien pohjalta – myös Aatoksen osio oli mukana – ja kokonaisuus oli kunnianhimon tasoltaan ja toteutukseltaan aivan huikea. Aatos esiintyi egyptiläisenä ja modernina turistina – jälkimmäisessä roolissa hänellä oli myös upea soolo.
Tulevina viikkoina juhlimme töissä ETF:n 30-vuotista työtä. Jos yhtään kiinnostaa, tsekkaa meidän kanavat FB, insta ja LinkedIn, niillä hienoa koontia vuosikymmenien varrelta. Samuli pääsee juhliin mukaan ja myös Elias ja Kaius ovat tulossa lähiviikkoina Torinon kotiimme, yhtenä viikonloppuna päästään Juventuksen matsiin, kun vastaan asettuu Jolle Pohjanpalon Venezia. Ja sitten onkin joulu! Voikaa hyvin ihmiset
