Aloitan tästä: pitäkää huolta. Tänä vkl kolme vuotta tärkeän ihmisen kuolemasta. Hänellä oli muita kohtaan hyvä tahto kaikkien omien sisäisten kipujen keskellä. Jotenkin tällainen ajatus maailmasta ja muista ihmisistä on tullut itselle koko ajan tärkeämmäksi. Italia vahvistaa sitä. “Olemme toistemme ympäristö.” Tai kuten, A, 10, sanoi käyneelle suomalaiselle kaverille: “Italiassa ihmiset katsovat mua silmiin”. Tämä kosketti erityisesti, koska muistan edelleen, kun 18 vuotta sitten palasimme kahden pienen pojan kanssa Sarajevosta syksyn pimentämään Helsinkiin. 2-vuotias esikoinen etsi katseellaan muita ihmisiä ja heidän hymyään – aika usein turhaan.
Oma arkeni Torinossa on jatkunut 1,5 vuotta, koko perheen näkökulmasta syyskuussa alkoi toinen vuosi. Muutamia kuulumisia tästä toisesta syksystä kaikille kiinnostuneille (ja samalla itselle muistiin kaiken elämän keskellä).
Töitä määrittää sekä sisäisesti että ulkoisissa hommissa paitsi intensiteetti ehkä yksi sana ja se on CARE. Monenlainen välittäminen.
Ulkoisesti CARE on konkreettisesti läsnä, koska meillä on meneillään laajoja työllisyys- ja koulutuspolitiikan ohjelmia maissa, joissa monet asiat joko järkyttävässä tilassa (Gaza, Ukraina) tai eri tavoin solmussa (Georgia, lähi-idän ja pohjoisen Afrikan alue). Summasimme juuri EU-parlamentille, että kumppanimaistamme yhdeksän on ollut tämän vuoden aikana jonkinlaisen väkivaltaisen konfliktin näyttämö. Sanomatta selvää, että pitkäjänteinen suunnittelu on vaativaa ja kyky välittää ja mukautua työmme olennainen lähtökohta.
Sisäinen CARE liittyy muutoksiin tai “uudelleen viritykseen” (recalibration), kuten olemme EU:n seitsemän vuoden strategian puoliväliin nivottua analyysia kutsuneet. Peruspäätökset teimme ETF:ssä keväällä, asteittainen ja orgaaninen läpivienti tapahtuu nyt. Kipupisteitä ei pureta hetkessä, mutta kun syyskuun lopussa pidimme toista perättäistä All Staff -päivää toimiston tiloja luovasti hyödyntäen tuntui, että suunta on hyvä. Vapaaehtoisia ja uusia vastuunkantajia riitti, vegaaninen vaihtoehto kypsyi grillissä perinteisen menun rinnalla. ETF on upea yhteisö ja työpaikka, nyt on aika vahvistaa sekä arkisia rutiineja ja rakenteita että strategista otetta. Johtolauseina olen toistanut “Step by step with care”, “From islands to continent” ja “Trust-the-process” – uskoakseni minusta tehdään johtajakauteni päätteeksi pilaa hyödyntämällä näitä lauseita!
Aatoksella toinen vuosi Torinossa alkoi kuoroleirillä. Päätös leiristä ei ollut helppo: Aatos oli ainoa ulkomaalainen, kieli italia ja ajankohta päällekkäin kansainvälisen koulun vuoden alkurientojen kanssa.
Mitä tapahtui? Viikon aikana 10-15-vuotiaiden porukassa tästä joukon nuorimmasta ei-italiaa osanneesta tyypistä kuoriutui leiribileiden järjestäjä, “king of the night”, kuten aikuiset ohjaajat lämmöllä sanoivat. Loppukonsertti soi kauniisti ja Aatos loisti onnea ja iloa, kun menimme häntä leiripaikasta vuorten keskeltä hakemaan. Tästä taisi alkaa uusi vaihe integraatiossa Italiaan ja italian kieleen, joka muuten on ollut hieman vaikeampaa ja hitaampaa kuin etukäteen arvelimme.
Verrattuna viime syksyyn myös oma elämä erilaista. Viikonloput eivät kulu pelkästään loputtomien käytännön asioiden, kodin, muuton yms säädössä, vaan olemme voineet elää kuin paikalliset eli retkeillä vuorilla ja meren äärellä sekä pyöräillä. Ensi viikolla saamme eteisen seinälle Italian kartan, johon aiome nuppineuloilla merkata paikat, joissa käyty ja paikat, jotka suunnitteilla/suositeltu! Toki välillä – kuten osin tänään – pyjama- ja villasukkapäiviä kotona, kun työviikot juuri nyt todella täysiä.
Syyskuussa sain olla muutaman yön Suomessa keskellä työviikkoa, kun Helsingissä yhteensä kolme ETF:n työhön linkittynyttä kokonaisuutta. Mukana porukkaa Ukrainasta Balkanille ja Välimeren maihin. Teemoina nuorisotakuu, nuorten yrittäjyys ja opettajien koulutus ja rooli. Tekee hyvää katsella Suomea joukossa, jossa katse on ulkopuolisen. Palaan näihin pohdintoihin vielä tarkemmin!
Samalla sain olla mukana ainutkertaisissa päivissä, kun Elias vaihtoi armeijan Aalto-yliopistoon ja Kaius hoiti ensimmäiset yo-kirjoitukset futisleirien keskellä. Veljekset elävät elämiään tehden asioita, joista ovat unelmoineet. Kotona vallitsee hyvä meininki. Siitä olen syvästi kiitollinen ja onnellinen. Molemmat tulossa Torinoon loppuvuodesta.
Kertokaa tekin, jos tulossa tänne suunnalle. Järjestän mieluusti yhteisen hetken pysähtyä elämän ja maailman äärelle. Meidän parveke on aika maaginen paikka ja Torino omalaatuisuudessaan viehättävä.