22-23.2.2022 päiviä Lammilla en unohda koskaan. Maailma ja oma elämä muuttui, vaikka en silloin sitä voinut tietää. 22.2.2022 oli viimeinen jättöpäivä työhakemukselle, joka johti 14 kuukautta myöhemmin muuttoon Torinoon. 23.2.2022 Kiovan kuvat olivat kuin kuvia 1990-luvun Sarajevosta, joka meidän perheelle kuin toinen kotikaupunki.
🔸En olisi noina päivinä arvannut, että kaksi vuotta myöhemmin Venäjän hyökkäyssota yhä jatkuu, ukrainalaiset taistelevat vapaudesta ja maailma yhä hapuilee tapaa tukea riittävällä voimalla Ukrainaa nimenomaan sotilaallisesti. En sitäkään, että saan tehdä töitä ETF:ssä, jonka rooli Ukrainassa konkreettinen ja pitkäjänteinen – mutta ei sotilaallinen.
🔸Elämä ja työ Euroopan koulutussäätiössä ETF:ssä tuntuu yhä unelmalta, jonka toteutumisesta olen valtavan kiitollinen. Tässä vinksallaan olevassa maailmassa olen uskoakseni eniten oikeassa paikassa vetämässä monikulttuurista yhteisöä, jossa pitkäjänteistä asiantuntemusta ja sitoutuneita asiantuntijoita. Työkenttänä EU:n rajojen ulkopuolinen maailma. Sisäisesti näinä kuukausina meneillään laaja strateginen arviointi ja sen yhteydessä henkilöstökyselyn tuloksien perkaaminen ja toimenpide-esitykset. Ei koskaan helppoa, mutta koen, että talossa oikea henki, halua tehdä asiat yhä paremmin ja vaikuttavammin.
Mitä muuta?
🔸Aloitetaan ihanasta 9-vuotiaasta, joka syyskuussa jätti Töölön ala-asteen kolmannen luokan ja aloitti nelosluokan englanninkielisessä koulussa. Nyt häneltä loppui englannin tukiopetus, taso kuulemma riittää. Ja mitä teki Aatos, ilmoitti aloittavansa ranskan tunnit tukiopetuksesta vapautuvassa blokissa, italiaa tietysti opiskellaan myös. Kieli-innostus on aivan valtaisa. Perjantaina hän soitti innoissaan koululta, kun oli päässyt ainoana ei-natiivina jatkoon englannin tavauskisassa.
🔸Aatoksen kuoro jatkuu myös intensiivisenä. Tammikuussa he konsertoivat Torinon kuulun egyptiläisen museon syntymäpäiväjuhlassa. Nyt harjoitellaan maaliskuiseen esitykseen, muun muassa viikonloppuna la ja su molempina neljä tuntia. Kaverikyläilyt on aloitettu.
🔸Töissä varasin alkuvuoden pääasiassa organisaation sisäiseen työhön, kun vuodenkierrossa monia itselleni ensimmäistä kertaa pöydälle tulevia asioita liittyen henkilöstöhallinto, tilintarkastukset, vuosiraportointi ym. Tällä viikolla joudun myös luopumaan ensimmäisten kymmenen kuukauden oikeasta kädestäni, kun Xavier, lähin työtoverini ja väliaikainen johtaja ennen tuloani jää eläkkeelle. Kevätkaudella on paljon matkoja Brysseliin, kun siellä sekä komissio että Belgian EU-puheenjohtajuuskauden tapahtumia. Rinnalle alan vähitellen tuoda kumppanimaita, joskin ajattelen, että niissä olennaisinta on asiantuntijoidemme työ ja minä lähden reissuun vain erityistarpeesta, en huvikseen tutustumaan.
🔸ToSi-viisikon kanssa haemme vielä jotain rutiineja, mutta peruskuvio alkaa vakiintua. Minä ja Aatos olemme Suomessa pidemmin vuodenvaihteessa, kesällä ja varmaan usein pääsiäisenä (Lappi ja hiihto!). Muuten käynnit satunnaisia viikonloppuja. Samuli tekee etätyöviikkoja Torinossa, kun pystyy ja isoveljet käyvät välillä meitä katsomassa. Yhteinen aika on ihanalla tavalla erityistä – oma hopeareusksensa sekin. Sain joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi lupauksia kirjeenvaihdosta. Samuli on jo kirjoittanut, Kaius aloittamassa.
🔸Äiti ja isä jatkoivat toistamiseen aupair-sopimustaan. Näillä tiedon he viipyvät Torinossa kanssamme ainakin 2024 loppuun. Iloksemme löysimme myös heille aivan erinomaisen lomittajan, niin Pipa ja Risto pääsevät Lammille jo toukokuussa pitkälle kesälomalle.
🔸Kotimme alkaa sekin olla kohta tupari-kunnossa. Vierashuoneen ja parvekkeen kalusteet vielä uupuvat ja yhtä ja toista pienempää. Verhot ja kukkia on! Aika usein huokaillaan, miten onnekkaita olemme, kun saamme usein katsoa aamulla ikkunasta avautuvia alppeja ja asua tunnelmassa, joka suoraan 1960-luvulta. Ulkomailla asuessa kivan kodin merkitys on suurempi kuin moni tajuaa. Se on kiinnekohta, paikka, jonne muut voivat tulla luoksesi.
🔸Työtunnit ovat pysyneet ympäripyöreinä. Annoin itselleni lupauksen, että ensimmäisen vuoden se on tosi ok, jos vaan jaksan. Ja hyvin olen jaksanut. Äiti ja isä huolehtivat siinä määrin arjen pyörimisestä, että voin viikot keskittyä omiin hommiini. Etenkin aamut ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Herään todella aikaisin ja teen usein jonkin työhomman. Aamuihin mahtuu myös työmatkapyöräilyä ja toimistomme kellarin kuntosali.
🔸Yksi iso ero aiempaan elämään on se, että vaikka teen paljon töitä, viikonloput pystyn pääsääntöisesti varaamaan muulle elämälle. Näinhän ei politiikassa koskaan ollut. Ehkä siksi nautin asiasta erityisen paljon. Kaverini jakoi hiljaittain mottonsa “Älä loju lomallakaan” – tämä ajattelu sopii todella hyvin myös meidän Italian elämään. Nautimme leppoisasta ja samalla aktiivisesta elämänmenosta, joka on tyypillistä myös paikallisille. Monena lauantaina olemme ajaneet alpeille aamuvarhain päiväksi laskettelemaan. Pelkästään viimeisen viikon aikana käytiin Samulin kanssa sekä mielettömän upeassa Naamiohuvit -oopperassa että jazzravintolassa. Italianopinnon etenevät hitaammin kuin toivoisin mutta etenevät.
🔸Ja jotain säilyy mukana aina. United World Colleges on elämänikäinen sitoumus. Gazan tilanne tulee “sisään” kouluumme myös Mostarissa. Toukokuussa taas laajemmat kokoukset sekä päättäjäiset. Tämä kirjoitan ETF-lomalla, jonka käytän UWC-järjestön kerran kuudessa vuodessa pidettävässä kongressissa, tällä kertaa kokoontuminen Thaimaan Phuketissa. Samalla pääsen käymään tänne hiljattain avatussa HEI Schools -päiväkodissa.
🔸Suomen asioista tuppaa etääntymään, vaikka seuraan mediaa ja someakin vähän. Muistan tämän aiemmista ulkomaan pätkistä. Ihmismieli siirtyy, kun aistit siirtyvät. Siksi(kin) aina kiva kuulla, saada viestejä ym❤🙏
ETF – European Training Foundation asioita voi edelleen seurata somessa, itse käytän eniten Linkedin.