Jo kesällä tiesimme, että isän merkkipäivä osuu syyslauantaille Torinossa. Hänen kanssaan emme asiasta puhuneet mutta veljeni osti matkaliput ja esikoinen suunnitteli interrailinsa sopivasti. Veljen kanssa yllätys piti niin hyvin, että vielä tunteja ennen saapumistaan Torinoon hän pokkana neuvotteli isän kanssa puhelimessa, miten Lammilla hommat talviteloille, kun isä poissa. Kun veli sitten soitti ovikelloa Torinossa ja seisoi siellä, isän ilme oli näkemisen arvoinen. Jälkeenpäin hän kertoi, että luuli näkevänsä näkyjä, haamun tai jonkun hologrammin eikä hetkeen uskonut, että se todella oli Ilari.

Vietimme ihanan yhteisen viikonlopun. Ehdoton kokokohta oli Riikka Sukulan isännöimä viinimaistelu-vierailu Langhen viinialueella Barolon kylässä. Laakso kärsi massiiviset tuhot toisessa maailmansodassa ja nykyinen viinin tuoma kukoistus ja vauraus alkoi kehittyä vasta 1990-luvulla. Opimme kemiaa: vahvan tanniininen viini liki juuttuu kurkkuun, jos sen kaverina ei ole suussa rasvaa ja proteiinia eli esimerkiksi ihania juustoja ja Riikan loihtimia muita herkkuja.

Pieni seremonia kotona. Veljen runo vei kyyneliin. Aatos lauloi omalla sanoituksella Tuuren Mikä mies -biisin kuvaten elämäänsä Riston kanssa Torinossa, kun päivittäin kulkevat yhdessä koulubussille ja takaisin ja kaksi kertaa viikossa vielä pitkän metromatkan kuoroon. Minä puhuin isästä meidän mestarina, joka osaa kaikkea ja annoin lahjaksi nimikkoessun. Maestroksi häntä kutsui jo ystävämme Ziba 20 vuotta sitten Sarajevossa. Ziba on esimerkki lukuisista ihmisistä, jonka kanssa Risto löytänyt yhteyden ilman yhteistä kieltä.Ihaninta oli kuunnella isän omia ajatuksia. Hän kuuluu sukupolveen, joka on lapsena ja nuorena saanut osakseen paljon niukkuutta – uskoakseni sekä aineellista että henkistä, joka jättää ihmiseen jäljen. Kiteellä ei turhia tunteiltu.

Nyt, 75-vuotispäivänään, hän sanoi olevansa onnellinen ja toivovansa, että saisi elää mahdollisimman pitkään, seurata ”tätä kaikkea”, lasten ja lastenlasten – seuraavien sukupolvien – elämää, mitä sen myötä päässyt ja pääsee kokemaan. Äidille hän puhui pitkästä kumppanuudesta ja kuinka paljon ovat jakaneet. Vaiheethan eivät ole olleet ihan tavanomaisia.

Toivon, että tuo syntymäpäiväillan isä saa toivomansa – ”terveyttä ja pitkää ikää” kuten ainoa siskonsa oli puhelimessa toivottanut. Ja kivaa arkea äidin ja meidän muiden kanssa. Ensi kesään asti ainakin hänet tavoittaa lähinnä Torinosta, joten ”la dolce vita” pitäisi olla taattu.Vaikka äidin kanssa olimme hartaasti suosituksia kuunnellen paikkaa valinneet, juhlapöivän iltaravintolaksi osui niin meluisa paikka, että saimme kiittää itseämme, että puheet oli pidetty jo kotona. Ravintolasta saimme aikaan pienen keskinäisen kiistanaiheenkin äidin kanssa, jottei juhlailta ollut aivan liian tasainen! Muistutus isälle elämänsä naisista😍Onnea vielä näin kuukausi juhlien jälkeen! Olin aikeissa kirjoittaa, kun sopiva hetki. Viikot vierineet intensiteetillä. Kun isä nyt lähetti Torinosta Brysselin iltaan ilahtuneen tekstiviestin Sirpa Kähkönen hienon kirjan Finlandia-voitosta, tuli oikea tunnelma ja tuokio! Luimme kirjan isän kanssa peräkanaa.