Muutama pointti koulukeskusteluun:
Helsinki ei ole lakkauttamassa painotettua opetusta kuten musiikkiluokkia. Täsmällinen selvitys siitä, mitä on ja ei ole valmisteltu on luettavissa koulutuksesta vastaavan apulaispormestari Nasima Razmyarin blogista, jota suosittelen muutenkin kaikille asiasta kiinnostuneille (ks kommenttikenttä).
Suomalaisessa yhteiskunnassa on poikkeuksellisen vahva tuki tasa-arvoiselle koulutukselle ja yhteiselle peruskoululle, johon yhteiskuntamme menestys on 1960-luvulta lähtien myös pohjautunut. Tämä on meille suuri vahvuus.
Suomalainen koulu on edelleen kansainvälisesti vertailtuna varsin tasa-arvoinen. Signaali on kuitenkin jo pitkään kertonut eriarvoisuuden kasvusta ja asiaa on siksi myös tutkittu ja pohdittu laajasti. Monenlaisia keinoja on myös vuosien mittaan otettu käyttöön, mutta lisää tietopohjaisia ratkaisuja tarvitaan.
Suomen koulutuksen eriytymiskehityksen yksi erityispiirre kansainvälisessä vertailussa ovat olleet koulujen SISÄISTEN erojen kasvu. Meillä on myös muita erityispiirteitä, kuten kaupunkiseutujen ja syrjäseutujen väliset erot sekä poikien ja tyttöjen välisten erojen poikkeuksellinen kasvu. Koulujen sisäisissä eroissa näkyy painotuksien perusteella jaettujen luokkien vaikutus. Monet opettajat ovat esimerkiksi Helsingissä jo pitkään toivoneet aiheen nostamista laajempaan tarkasteluun.
Yleisesti kaupungin eriytymiskehitykseen voi vaikuttaa pitkäjänteisesti asuntopolitiikalla. Koulutuspolitiikan keinot ovat rajallisempia. Siksi Helsingin asuntopolitiikka, jolla tavoitellaan alueita, joilla on tarjolla kaikenlaisia asumismuotoja rinnakkain, on ratkaisun ytimessä. Uusilla alueilla periaate toteutuu, hankalampaa on muokata vanhoja alueita, joilla on joko hyvin omistusasunto- tai vuokra-asuntovaltainen asuntokanta. Täydennysrakentaminen on tuonut jonkin verran mahdollisuuksia myös tässä.
Helsingissä on sekä kuluvalla että edellisellä valtuustokaudella ollut laaja joukko päättäjiä, jotka ovat halunneet viedä eriytymiseen puuttuvia ratkaisuja eteenpäin. Olemme saaneet läpi lähipäiväkoti-periaatteen, koululaisten maksuttomat matkat koulupäivän aikana joukkoliikenteessä ja myönteisen erityiskohtelun rahoituksen laajennuksia, jota monissa kouluissa on käytetty todella oivaltavasti. Emme ole saaneet eteenpäin tarkasteluja vaikeammista kysymyksistä kuten koulupiirijaot ja painotetun opetuksen järjestämistapojen pohtiminen. Tässä on hyvä muistaa, että kaikki koulutukselliset tasa-arvouudistukset kuten peruskoulu ja toisen asteen oppivelvollisuus ovat olleet poliittisen kamppailun tulos.
Viimeisen viikon keskustelu ei ole ollut erityisen rohkaiseva. Mediat HS etunenässä kiiruhtivat ottamaan tiukkoja kantoja pääkirjoitustasolla osin vaillinaisilla tiedoilla. Useampi poliittinen päättäjä kiirehti julkisuuden paineessa ottamaan kantaa, vaikka mitään esitystä ei siis ollut. Vasta tiukkojen kantojen jälkeen tuotiin esiin tutkijoiden näkemyksiä ja laajempaa taustoitusta. Eikö monimutkaisen ja tärkeän asian käsittelyn tulisi kulkea toisessa järjestyksessä? Kaikkein kurjinta on ollut tapa, jolla lapsista on puhuttu. Kiitos monet päättäjät, jotka olette tähän tarttuneet. Nasiman ohella lukisin esimerkiksi Ozan Yanarin ja Fatim Diarran puheenvuoroja aiheesta.
Kaupungin ja OKM:n asiantuntijoiden ja tutkijoiden tehtävä on katsoa tulevaisuuteen ja edistää yhteiskunnassa laajasti hyväksyttyä tavoitetta laadukkaasta yhteisestä koulusta. Esityksiä ja avauksia saa ja pitää tehdä. Vain niin voimme tavoitella sitä, että suomalainen oppivelvollisuuskoulu eli peruskoulu ja toinen aste ovat myös jatkossa paikkoja, joissa jokainen lapsi ja nuori saa mahdollisuuden ja edellytykset pärjätä elämässä ja toteuttaa kykyjään ja unelmiaan.