Perjantaina katse menneeseen viikkoon. Mielelläni kuulen teidän mietteitänne kommenteissa hyvät ihmiset! Samalla toivon levollista syysviikonloppua.
Sota ja rauha. Sunnuntaina ikätoveri totesi, että eniten pohtii sitä, kuinka meidän ikäisillä ensimmäinen kerta, kun sota ja rauha keskeinen kysymys päätöksenteossa, valinnoissa, tulevaisuuden suunnitelmissa. Samalla oltava tarkka, että teema ei ala hallita esimerkiksi kotona. Meillä herätys oli se, kun kahdeksanvuotias avautui äidilleni itku kurkussa siitä, kuin pelkää 18-vuoden veljensä kuolemaa “siellä sodassa” (kutsuntakirje tullut).
Monen asian merkitys muuttuu sodan ja rauhan kontekstissa. Mutta ei kaikki. Tällä viikolla olin onnellinen, kun vuosien saatossa käsittämättömän vaikeiksi osoittautuneet lait saatiin viimein eduskuntaan. Erityisesti puhun translaista. Kolmissa eduskuntavaaleissa olemme siihen ottaneet kantaa. Muutamalle lain sisältöön osin pettyneelle koitin selittää, että olennaista on, että laki nyt tulee ja poistaa viimein räikeät ihmisoikeusvääryydet Suomen laista. Lakeja on helpompi täsmentää ja täydentää kuin säätää kokonaan uudelleen. En kuunnellut eduskuntakeskustelua, sitä olisi ilmeisesti joutunut häpeämään. Se ei koskaan ole mahtunut mun päähän, miten erilaisiin seksuaaliseen vähemmistöihin vuosien ja vuosikymmenien saatossa on projisoitu enemmistöjen piiristä niin paljon pelon sekaista vihaa, inhoa ja epäluuloa. Kun kyse ihmisyydestä ja rakkaudesta, joka ei keneltäkään pois.
Prahassa kokoontui 44 maata yhteisen otsikon alla. Olennaista ei ehkä se, sovittiinko jotain, vaan että mukana esimerkiksi Serbia ja Bosnia ja että seuraava kokous on jo sovittu ja vielä Moldovaan. Paras tapa estää Putinin sodan eskaloituminen olisi saada aikaan vahva eurooppalainen yhtenäisyys, johon myös hauras Balkan kuuluisi kunnolla.
Hienot Nobel-palkinnot. Kuvaavaa muutoksesta viimeisen vuoden aikana se, että venäläinen Memorial-ihmisoikeusjärjestö sai toimia Venäjällä yli 20 vuotta aina viime vuoteen asti. Valkovenäjän aktivisti-nobelisti Ales Byalyatski pidätettiin viime vuonna. Otteet ovat koventuneet. Hyvä, että Nobel-toimikunta otti vahvasti kantaa.
Anna-Liina Kauhanen kirjoitti hesarissa turvalllisuuspolitiikkaan liittyen viisaasti siitä, kuinka monen ison asian nopea uudelleen arviointi tarkoittaa myös ristiriitoja. Luotan, että yhteistyön ja luottamuksen varaan nojaava yhteiskuntamme tulevina vuosina kykenee rakentavaan keskusteluun ristiriidoista. En toivo väittelyä väittelyn vuoksi, vaan avointa ja sallivaa ilmapiiriä. Kuten Liinu kirjoitti “Jos Euroopan synkkä ja ristiriitojen täyttämä historia jotain opettaa, niin sen, että menneisyyden hallinta alkaa nykyhetkessä.”
Putin taatusti kuvitteli 24.2.2022 toisenlaisen syntymäpäivän. Virhearvioinnit ovat mittavia ja lukuisia. En rohkene vielä luottaa, että hän todella heikkenee, mutta kyllä sitä vähän voi jo toivoa.
Miten nopeaa muutosta yleisessä ilmapiirissä ja ajattelussa voisi kuvata? Aikanaan suurlähettiläiden arviot Jugoslaviasta hetki ennen maan hajoamista kiinnostavia. Yhtenä esimerkkinä lähiaikojen arvioista tsekkasin SDP:n 2019 vaalien tulevaisuusohjelman. Siinä on laaja ulko- ja turvallisuuspoliittinen osio, jonka otsikko on “Yhteistyön maailma”. Koko 116-sivuissa ohjelmassa mainitaan “EU” 232 kertaa, “rauha” 16 kertaa, “sota” kerran, “Nato” kerran ja “Venäjä” 0 kertaa. Kyseessä on 2019 satojen ihmisten vuorovaikutuksessa tutkijoiden ja YK-tavoitteiden kanssa työstämä ohjelma.
Perjantain viimeinen tapaaminen Suomen ukrainalaisten toiminnan primus motor Nadiia Fedorova kanssa. Hän näkee paljon käsiteltäviä traumoja sodan jälkeen myös Ukrainan sisällä. Mutta Nadyiian tärkein viesti kuuluu: ”We now believe in Ukraine”. Tämä liittyi keskusteluun pidemmän aikajänteen suunnittelusta kohti tulevaa, vaikka akuutti tilanne sota ja siitä selviäminen. Tulevaisuusperspekti on luja ja vahva. Sitä on syytä vahvistaa ja tukea kaikin tavoin.
