(kiinnitetty artikkeli)

Oppivelvollisuus-uudistus oli eduskunnan viikon merkittävin päätös. Se oli myös politiikan onnistuminen ja minulle henkilökohtaisesti hetki, kun yksi keskeinen poliittinen tavoite, jonka eteen olen tehnyt vuosia töitä, toteutui.

Sata vuotta sitten 1921 Suomeen tuli oppivelvollisuus 7-13-vuotiaille. 50 sitten oli peruskoulun vuoro. Ensi vuonna ensimmäinen ikäluokka tulee toisen asteen oppivelvollisuuden piiriin, kun 2005 syntyneiden oppivelvollisuus laajenee 18-vuotiaaksi ja toisesta asteesta tulee maksuton kaikille. Vastaamme maailman muuttumiseen ympärillämme.

Näen oppivelvollisuuspäätöksen politiikan onnistumisena. Vaativa ja myös paljon kritiikkiä kerännyt iso uudistus onnistuttiin viemään hallitusohjelmaan, siitä esitykseksi eduskuntaan ja lakina voimaan 1,5 vuoden aikana. Erityisen merkille pantavaa tämä on huomioiden, että säädettäviä asioita on paljon ja iso osa valmistelutyöstä on tehty korona-aikana. Tämä vuosi on vaatinut opetussektorilta poikkeuksellista venymistä myös muuten.

Henkilökohtaisesti koen, että olen ollut tekemässä sen, minkä lupaan. Päättäjänä olen tehnyt oppivelvollisuusuudistuksen eteen enemmän töitä kuin minkään muun yksittäisen asian. 2015 eduskuntavaaleissa 12-vuotinen peruskoulutus kaikille oli keskeinen vaaliteemani. Sdp:n Osaamispolku 2030 -työssä ennen 2019 vaaleja kirkastimme oppivelvollisuus-tavoitteen perustelut niin, että se oli kypsä puolueen kärkitavoitteiden listaan. Säätytalolla Antti Rinne ilmoitti muille puolueille, että oppivelvollisuus on yksi Sdp:n keskeinen tavoite. Viikkojen neuvottelujen jälkeen saimme vietyä kirjauksen läpi. Hallituspuolueista Sdp:n ohella vain vasemmistoliitto puhui ennen 2019 vaaleja oppivelvollisuuden puolesta.

Hallituskäsittelyssä oppivelvollisuus eteni opetusministeri Li Anderssonin johdolla ja Osaamisen ja sivistyksen ministeriryhmän tuella. Virkavalmistelua johti ministeriön ylin virkamies eli kansliapäällikkö Anita Lehikoinen. Anderssonin ja Lehikoisen johdolla valmistelu pysyi aikataulussa ja johdonmukaisena koronasta huolimatta. Vielä eduskuntakäsittelyn aikana OKM:ltä vaadittiin lisäselvityksiä perustuslaki- ja sivistysvaliokunnille.

Miksi uudistus on merkittävä?

Oppivelvollisuusuudistus vaikuttaa koulutustasoon ja työllisyyteen. Jo pitkään noin 10 000 nuorta eli 15 prosenttia ikäluokasta on vuosittain jäänyt pelkän peruskoulun varaan. Tämä tapahtuu, kun samalla tiedämme, että nykymaailmassa peruskoulupohjalta ei enää työllisty eikä näin pääse mukaan yhteiskuntaan. Koko väestön tasolla pelkän perusasteen varassa olevien työllisyysaste on vain noin 40%, kun toisen asteen suorittaneilla luku kipuaa jo 75% tienoille.

Kyse on myös lasten oikeuksista. Nykyjärjestelmässä 15-vuotias lapsi voi valita itsensä ulos koulutuksesta. Oppivelvollisuuden yläikäraja lopettaa eniten tukea tarvitsevien lasten tukemisen kaksi vuotta ennen kuin he ovat saavuttaneet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen lapsuuden yläikärajan. Tämä muuttuu nyt, kun ikäraja nousee 18 vuoteen.

Uudistuksen merkityksiä ja mittakaavaa on käsitelty tutkijoiden toimesta laajasti. Merkittävä kokonaisuus oli tammikuussa 2018 julkaistu talouspolitiikan arviointineuvoston raportti, joka ensimmäistä kertaa varovasti suositti oppivelvollisuuden laajentamista. Tutkija-arvioissa on korostunut analyysi siitä, miten toisen asteen suorittamatta jättäminen ennakoi monenlaista huono-osaisuutta myöhemmin. Erityisen tärkeä tutkimusasetelma on ollut vertailu, jossa on tarkasteltu juuri toiselle asteelle päässeiden ja sieltä niukasti karsiutuneiden eroja 25-vuotiaina. Toiselle asteelle päässeet olivat muun muassa työllistyneet merkittävästi paremmin, ansaitsivat enemmän ja tekivät vähemmän rikoksia. Ja tämä, vaikka kahden ryhmän lähtöosaamistaso oli likimain sama.

Vastauksia kritiikkiin

Lopuksi vielä muutama sana riskeistä ja ongelmista, joita keskusteluun on nostettu.

Ensinnä on pohdittu, onko järkevää toimia koko ikäluokan tasolla sen sijaan, että tehtäisiin täsmätoimia ja autettaisiin niitä nuoria, joilla tutkinto jää suorittamatta. Nämä eivät sulje toisiaan pois. Osana oppivelvollisuusuudistusta käydään läpi koko peruskoulun jälkeinen koulutus ja tuodaan nivelvaiheen erilaiset mallit yhden lainsäädännön piiriin 2022.

Peruskoulun lisäksi meillä on myös viime vuosilta näyttöjä koko ikäluokkaa koskeneiden toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Edellisellä hallituskaudella Lauri Ihalaisen johdolla valmisteltiin nuorisotakuuta. Siinä sitouduttiin koulutustakuuseen eli siihen, että jokaiselle yhdeksännen luokan päättävälle on tarjolla koulutuspolku eteenpäin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä tämä tarkoitti merkittävää ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen lisäystä.

Tilastojen valossa koko ikäluokkaa koskeneella koulutustakuulla oli vaikutusta. Koulutustakuussa on kyse koko ikäluokalle suunnatusta ratkaisusta, ei täsmäkeinosta. 2004-2013 kymmenen vuoden tarkastelujaksolla keskimäärin 8,3 prosenttia ei jatkanut yhdeksännen luokan jälkeen toiselle asteelle. Vuosina 2014-2019 vastaava luku on ollut 5,7-6,7 prosenttia eli koko ikäluokkaa koskeneen koulutustakuun vaikutus oli merkittävä. Oppivelvollisuuden laajennus on tälle looginen jatko: Nyt ei enää varmisteta vain aloituspaikkoja, vaan otetaan vastuu 18-vuotiaaksi asti.

Opettajat ovat olleet huolissaan uudistuksen resurssoinnista, oppimateriaalien valinnoista ja siitä, että oppivelvollisuuden laajennus on askel kohti nuorisokouluna tunnettua yhtenäistä toista astetta kaikille.

Oppimateriaalien osalta luotan siihen, että peruskoulun tapaan löydämme fiksut koulu- ja kuntakohtaiset toimintamallit. Resurssointia on seurattava arjessa. Nuorisokoulu ei ole ollut oppivelvollisuuden taustatavoite. Sen sijaan näen tavoitteena, että siirrymme tulevan vuosikymmenen kuluessa vähitellen ajatteluun, jota ensimmäisen ja toisen asteen sijaan luonnehtii maailmalla tuttu K12-malli eli 12-vuotinen peruskoulutus.

Uskon, että vaihtamalla lähestymistavan 12-vuotiseksi peruskoulutukseksi koko koulutushorisontti muuttuu myönteisesti. Hankalaa nivelvaihetta ei enää kipuilla keskellä murrosikää. 12-vuotinen peruskoulutus tarjoaa työkalut kehittää viimeisiin vuosiin erilaisia opintopolkuja, jonka perustan luovat lukio- ja ammatillinen koulutus ja jota täydentävät esimerkiksi työpajat ja oppisopimusmallit. Tämä voisi vahvistaa myös harvaan asuttujen alueiden toisen asteen koulutustarjontaa.

Eli kuten pääministeri Sanna Marin kirjoitti: ”Uskon, että oppivelvollisuuden laajentamisen sekä muiden pitkäjänteisten tulevaisuuspäätösten myötä meille syntyy uusi 12-vuotinen peruskoulutus, joka vastaa ajan tarpeisiin, turvaa nuorten työllistymisen ja on myös kansallinen ylpeydenaihe.” Linkki blogiin täällä.

Tuntuu arvokkaalta päättää monin tavoin poikkeuksellinen ja rankka koronavuosi tähän päätökseen.