Sodan kuva ja pakolaisuuden haju. Se jää tajuntaan ja nenään, sen tunnistaa. Vanhimmat lukijat muistavat Helsingin pommitukset liki 75 vuoden takaa. Osa muistaa valtavat evakkojen pakolaiskuljetukset. Joku ehkä sen hajun. Martti Ahtisaari on todennut evakkohistorian ja karjalaisuuden vaikuttaneen hänen uraansa rauhanvälittäjänä.

Tutustuin itse sodan kuvaan ja hajuun 1990-luvun alkupuoliskolla. Opiskelin kaksi vuotta United World College -lukiossa Italiassa lähellä entisen Jugoslavian rajaa. Monet koulukaverini tulivat suoraan sodan keskeltä. Hajoamissota oli käynnissä Bosniassa ja Kroatiassa. Viikonloppuisin kävimme vapaaehtoistyössä pakolaisleirillä.

Heti sodan jälkeen asuin Sarajevossa. Tein väitöskirjani sodan hajottamasta koulujärjestelmästä ja vihaa opettavista historiankirjoista. 2000-luvun alusta lähtien olemme rakentaneet United World College -koulutusta Mostarin kaupungin raunioiden keskellä. Oppilaita tulee entisen Jugoslavian alueen sotaa käyneistä ryhmistä ja muilta konfliktialueilta. Tavoitteena on varmistaa, että sodan keskeltä tuleville nuorille aukeaa näkymä tulevaisuuteen.

Kokemukseni Bosniasta on, että pahinta ihmisille neljä vuotta kestäneen sodan ajan oli tunne maailman välinpitämättömyydestä. Että kukaan ei kuule, vaikka kaikki romahtaa. Kansainvälista väliintuloa toivottiin ja rukoiltiin Sarajevon piirityksen ja kansanmurhan keskellä. Väliintulo tapahtui lopulta Naton johdolla, kun pakolaisten määrä laskettiin miljoonissa ja kuolleet sadoissa tuhansissa.
**
Sodan kuva ja pakolaisuuden haju. Kuvat ja uutiset Jemenistä ovat karmeita.

“Teillä ei ole jemeniläisiä turvapaikanhakjoita tai pakolaisia, siksi tämä tragedia ei ole noussut laajemmin esiin.”
Näin sanoi jemeniläinen asiantuntija eduskunnassa. Hän jatkoi toteamalla, että 35 miljoonasta asukkaata 25 miljoonaa on nälänhädässä. Kuolonuhreja arvioidaan olevan 40 000, monet heistä siviilejä. Tilanne on pahempi kuin Syyriassa.

“Teillä ei ole jemeniläisiä turvapaikanhakjoita tai pakolaisia, siksi tämä tragedia ei ole noussut laajemmin esiin” vieraamme toisti.

“Meillä on vastassa maailman vahvin valtio. Kaikki aseet tulevat maamme ulkopuolelta. Silti YK kutsuu tätä sisällissodaksi.”

Ja sitten viimeinen vetoomus: “Suomi voi auttaa. Teidät tunnetaan rauhanvälittäjinä. Teihin luotetaan.”

Istuimme muutaman kollegan kanssa isossa kokoushuoneessa. Martti Ahtisaaren perustama CMI-järjestö järjesti infotilaisuuden liittyen Jemen. Tavoitteena oli lisätä tietoa Jemenin karmeasti tilanteesta ja miettiä, mitä Suomi voisi tehdä.

CMI:n viesti oli selvä: tarvitaan poliittista painetta, jotta Jemenin sodan osapuolet osallistuivat rauhan prosessiin, tarvitaan konkreettista – taloudellisesta ja logistista – tukea rauhan prosessille. Näiden lisäksi Suomi voisi varmistaa EU-tason huomion Jemenin poliittiselle ja inhimilliselle kriisille. EU-vaikuttaminen on mahdollista, koska Suomi tulee olemaan EU-puheenjohtajamaa 2019 toisen puoliskon. Osallistuminen troikan eli kolmen peräkkäisen puheenjohtajamaan yhteistyöhön alkaa jo vuoden alusta.

Päätimme kokouksen lopuksi toimia ainakin kolmella tavalla: perustamme eduskuntaan Jemen-ryhmän, otamme asian esiin Suomen EU-puheenjohtajuus-valmisteluun ja pyrimme vaikuttamaan siihen, että Suomen Jemeniin antama vuosittainen 3-4 miljoonan euron apu rakentaisi maksimaalisesti rauhaa.

Epätoivoisten sotakuvien ja pakolaisuuden hajun keskellä on tärkeää muistaa Martti Ahtisaaren viesti: MInkä ihmiset ovat aloittaneet, sen ihmiset voivat myös lopettaa. Juuri nyt voimme toimia niin, että jemeniläiset tietävät meidän välittävän.

“Suomi voi auttaa. Teidät tunnetaan rauhanvälittäjinä. Teihin luotetaan.”
**
Kirjoittaja on kansanedustajan ja evakkojen jälkeläinen.

(Kirjoitus julkaistu Töölöläisessä 14.10.2018)