(kolumni julkaistu Demokraatissa 18.9.2015)

Tino Singh, mainostoimiston toimitusjohtaja ja aktiivinen keskustelija kirjoitti tällä viikolla laajalle levinneen arvion Facebookissa.

”Suomesta on minun kirjoissani nyt tullut USA. Politiikan huipulla vaikuttaa rahan ja kristillisoikeistokonservatiivisuuden liitto. Ministereiksi nousee miljonäärejä, jotka säätää veroja ja välttelee niitä. Pääministeri leikkaa kehitysavusta ja antaa suuryrityksille, mutta antaa asuntonsa arvojohtajuuden pr-temppuna ja kaikki taputtavat (myös minä). Samaan aikaan rasisteja ja fasisteja johtava ulkoministeri ei pysty tuomitsemaan puolueensa natseja, kun on kiire kääntää takkiaan. Joku tuomitsee väkivallan ja rasismin, ja kaikki taputtavat. Työ- ja oikeusministeriksi pääsee rasismilla höystetyllä rags-to-riches tarinalla paperityöläinen. Eduskunnan puhemies on pesunkestävä fasisti, toinen paljastuu evoluution kieltäjäksi. Monikulttuurisuuden nimeen vannovat johtajat tekevät yhteistyötä avoimesti rasistisen ja perustuslakia halveksivan puolueen kanssa, joka pelottelee kansaa de-humanisoimalla turvapaikanhakijat, muslimit ja vääränväriset. Oppositiossa ruotsinkielisen vähemmistöpuolueen johtaja oli valmis hallituspaikkaa vastaan tekemään yhteistyötä PS:n kanssa ja istuu nyt lobbausyrityksen hallituksessa.
Vihreät luulevat, että olemme unohtaneet ydinvoimapäätökset. Demarit eivät tiedä ovatko lintu vai kala. Vasemmisto ei tiedä muuta lääkettä, kuin järjestää mielenilmauksia ja lakkoilla. Kaiken keskellä hallitus leikkaa yhteiskunnan köyhimmiltä ja kansa syyttää kurjuudestaan maahanmuuttajia ja pakolaisia.

Mitähän pitäisi tehdä, jotta ei usko mene koko poliittiseen järjestelmään?”

Kirjoitusta seuranneessa keskustelussa Singh pohti uuden kansainvälisen keskustavasemmistolaisen kansanliikepuolueen perustamista.

Olen törmännyt samaan pohdintaan viime viikkoina useasti. Toivotaan puoluetta, joka olisi arvopohjaltaan kansainvälinen ja humaani. Puolueen tulisi etsiä suomalaisen yhteiskunnan uudistumisnäkökulmia yhdessä, kaikkia arvostaen ja heikommassa asemassa olevien tilanteen tunnistaen ja ymmärtäen. Kokonaisetu pitäisi myös hahmottaa, ei vain jonkun eturyhmän näkökulmaa.

Mihin tässä keskustelussa sijoittuu Sdp?
Politiikan yksinkertainen, mutta vaativa tehtävä on sovittaa yhteen erilaiset intressit kokonaisuudeksi, joka maksimoi yhteistä hyvää. Siksi poliittinen puolue eroaa perustavalla tavalla etujärjestöstä.

Jos politiikan uskottavuus halutaan säilyttää, poliitikkojen ja puolueiden pitää tunnistaa, että etujärjestön tehtävänä on nimensä mukaisesti valvoa jonkun ryhmän tai toimijan etua. Poliittisen päättäjän tehtävä on arvioida kokonaisuutta. Etujärjestöihin on syytä suhtautua rakentavasti ja niiden asiantuntijuutta hyödyntäen, mutta riittävä etäisyys säilyttäen.

Palataan Tino Singhin kysymykseen. Onko Sdp lintu vai kala?

Moni Sdp:ssä toimiva on valmis huutamaan hep, kun kysellään keskustavasemmistolaisen kansainvälisen kansanliikkeen perään. Juuri sellainenhan me olemme! Juuri siksi olen tässä liikkeessä mukana!

Yleinen mielipide Suomessa ei kuitenkaan tällä hetkellä aina ankkuroi Sdp:tä puolueena tällaiseen kuvaukseen. Moni kysyy, onko Sdp ensisijaisesti laaja yleispuolue vai järjestöjen äänellä puhuva eturyhmäpuolue.

Jos puolue haluaa vakuuttaa edistykselliset uutta puoluetta haikailevat voimat puolelleen, meiltä vaaditaan näyttöjä ja linjoja. Olemmeko etujärjestöjen ohjailtavissa? Mikä on meidän reseptimme hyvinvointivaltio.2 liittyen talous, sosiaaliturva, verotus ja yksilön vastuu? 12-vuotinen peruskoulutus? Koulutustili? Anteliaampi ja lyhyempi työttömyysturva? Maahanmuutto-ohjelma, joka esittää realistiset keinot ja budjetit kymmenien tuhansien pakolaisten kotouttamiseen?

Vaikeat ajat erottelevat linnut ja kalat.