(Kolumni Demokraatissa 4.3.2015)

Kuukausi sitten Helsingin Sanomien toimittaja kysyi meiltä eri puolueiden Helsingin vetäjiltä, mitä uhkia ja mahdollisuuksia näemme seudun kannalta, jos tulevan hallituksen pääministeripuolue on keskusta.

”Riskeinä tärkeät hankkeet: Pisara, länsimetro” vastasin silloin.

Kuukausi sitten ei juolahtanut mieleen, että Pisara voisi olla uhattuna myös nykyhallituksessa, jonka ohjelmassa se on ollut koko ajan.

Viime viikolla pääministeripuolueen valtakunnan siipi kuitenkin petti. Liikenneministeri Risikon pohjalainen aluepolitiikka jyräsi niin pääministeri Stubbin kuin helsinkiläiset kokoomuspäättäjät.

Vain kuukausi aiemmin hallitusohjelmassa linjattu metropolihanke oli kaatunut kalkkiviivoille. Kyseessä oli vakava yritys vastata seudun akuuttiin asuntotilanteeseen, parantaa liikenteen sujuvuutta ja luoda vuosikymmenien selvittelyjen jälkeen ensimmäinen askel yhteisen demokraattisen päätöksenteon suuntaan.

***

Viime kesänä Pisaran eteenpäin vieminen kytkettiin ratojen varsia hyödyntävään asuntorakentamiseen, johon pääkaupunkiseudun kunnat sitoutuivat.

Esimerkiksi Helsinki päätti lisätä jo ennestään vaativaan 5 000 asunnon vuosittaiseen tavoitteeseen 1 250 asuntoa ja ryhtyi toimiin, jotta kova tavoite voidaan saavuttaa.

Erityisen ongelmalliseksi Pisaran kohtalon tekee se, että Pisaraan on tarjolla noin 200 miljoonan euron EU-rahoitus, joka on jo pitkälle valmisteltu. Samaan rahoitushakuun on Suomesta valittu neljä muuta hanketta.

Ei ole ajateltavissa, että Pisaran jäädessä pois, joku muu keskustalle tai kokoomuksen aluesiivelle mieluisampi hanke saataisiin tässä vaiheessa tilalle. EU löytänee elvyttävään investointiin, kestävään kehitykseen ja raideliikenteen kehittämiseen tulevien vuosikymmenien liikenneNimetönmuotona sitoutuneita kumppaneita muualta. Aikaa kansallisen rahoituspäätöksen tekemiseen on kesäkuun loppuun, joten paine siirtyy uuden eduskunnan ensimmäisiin viikkoihin.

***

Pääkaupunkiseudun kehittämisessä on kyse on siitä, kääntyykö Suomi ulos- vai sisäänpäin. Helsingin raideliikenteen toimivuus on koko Suomen etu ja intressi. Helsinki sijoittuu tässä pohjoiseurooppalaiselle junaverkko- ja kaupunkikartalle, jossa kilpailevat myös Tukholma, Tallinna ja Pietari.

Kaupunkipäättäjänä Helsingissä sekä erityisavustajana ja valtiosihteerinä ministeriöissä olen tehnyt useasti saman havainnon: muiden alueiden edustajat puolustavat ja ajavat omia etujaan aktiivisesti. Sen sijaan Helsingin etua ei aja juuri kukaan. Tämä on näkynyt esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriössä, kun ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja on jaettu. Akuuteimmasta paikkapulasta kärsivän pääkaupunkiseudun eteen rohjettiin tehdä vähiten lobbaustyötä.

Tulevalla vaalikaudella on tärkeätä rakentaa nykyistä parempaa yhteistyötä pääkaupunkiseudun toimijoiden kesken. Tarvitaan myös kokonaisnäkemys siitä, miten Helsingin kehitys ja menestys heijastuu koko Suomen kehittämiseen. Sisäänpäin kääntyminen ja tarpeettoman vastakkainasettelun rakentaminen pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välille eristäisi meidät entisestään dynaamisuutta vahvistavista eurooppalaisista ja globaaleista verkostoista niin käytännössä kuin henkisestikin.

Ja Pisaran ja siihen liittyvän EU-rahoituksen varmistamiseksi on jatkettava ponnistuksia.