Kuulun Helsingin yliopiston kirahviklubiin, koska lahjoitin viime vuonna vanhalle opinahjolleni ja nykyiselle työpaikalleni tuhat euroa. Voi sitä postissa tulevaa rehtorin allekirjoittamien tervehdyksien ylevyyttä ja kutsuja erilaisiin juhliin ja retkille! Meistä lahjoittajista pidetään huolta.

Kuulun myös Helsingin yliopiston työsuhteiseen henkilökuntaan. Viime aikojen minulle henkilökohtaisesti osoitetusta postista tulee mieleen kasa ohjeita, jotka koskevat erilaisten raportointijärjestelmien täyttöä, käyttökatkoksia ja ongelmia. Sap, Sole, Tuhat – you name it. Tammikuussa dekaani lähetti kaikille valtiotieteellisen tiedekunnan ihmisille kirjeen siitä, kellä on ja kellä ei ole tulevaisuudessa työhuonetta. Periaatteet olivat ihan kohdallaan, mutta viestin pamahtaminen postilaatikkoon ilman ennakkokeskusteluja tuntui tylyltä.

Nopeasti ei tule mieleen yhtään virallista viestiä tai juhlakutsua rehtorilta, dekaanilta tai laitosjohtajalta, joka olisi kiittänyt tehdystä tutkimuksesta, esitetyistä ajatuksista tai yliopiston edistämisestä erilaisissa seminaareissa ja keskusteluissa. Olisiko tarpeen perustaa joku klubi myös työntekijöille?

Jk. lähiesimiehen kanssa ollaan sentään puhuttu tutkimuksesta. Mutta se on ollut kaikki epävirallista.