“Kaikkeen ei tarvitse suhtautua niin vakavasti” summaili Mikko “Peltsi” Peltola elämää Osmon isänä hienossa tv-sarjassa, joka tällä viikolla katsottiin putkeen täällä Torinossa (Venla-onnea🌟)
🔸Tätä poljentoa kohti olen ponnistellut niin töissä kuin muutenkin viimeiset kuukaudet. On oltava keveyttä, jotta monimutkaisen maailman asioiden kanssa jaksaa. Niinpä tässä tarinassa jalkapalloa, joulunviettoa, kuorolaulua ja töidenkin osalta lähinnä juhlakuulumisia!
🔸Joululoma Torinossa oli tänä vuonna juuri se universumin lahja, jota tarvitsimme. Ei kiirepakkausta, vaan rauhoittuminen kotiin, kun viimeiset hommat oli vaativan syksyn päätteeksi tehty ja toimisto meni kahdeksi viikoksi kiinni.
🔸Jo kesällä olimme perheen eli ToSi-viisikon kesken kaikki Torino-joulun kannalla. Elias teki Aalto-opintojaan täällä jo viikon ennen joulua ja hoiteli samalla Au pair -sijaistuksen. Kaiuksella oli futislomaa ennen kuin uusi kausi HJK:n miesten joukkueessa alkoi. Viikkoon syntyi kuin itsestään kaikkea hauskaa: jouluateria, jossa sekoittuivat kaikkien toiveet & Suomi ja Italia, yökirkko, joulupäivän vaellus Supergan kukkulalle, joka huipentui italialaiseen joululounaaseen perinteisessä ravintolassa (9 ruokalajia!), kahdeksan tunnin Eclipse-lautapeli, päivä Alpeilla, hengailua kaupungilla. Nauroimme ja lauloimme. Karsoimme Young Sheldonia. Oli yksinkertaisesti hyvä olla juuri siinä. Tämä on meille kaikille perheen toinen koti, vaikka toistaiseksi vain minä ja Aatos elämme arkemme täällä. Aurinko paistoi koko viikon, mikä tarkoitti huikeita auringonnousuja ja -laskuja parvekkeemme tunnelmissa.
🔸Joulukuussa näin myös viimein Serie A -pelissä maalin, kun Juventusta vastaa asettui Jolle Pohjanpalon Venezia. Tuntui juhlalliselta katsella suomalaista kapteenia Italian pääsarjajoukkueessa! Jollehan on venetsialaisten suursuosikki – haaveilemme kotipeliin pääsystä vielä kevään mittaan.
🔸Aatoksen kuoroharrastus sävytti myös joulunaikaa. Joulukonsertteja oli yhteensä peräti kolme Torinossa ja lähistöllä, viimeinen aatonaattona iltamyöhään tunnelmallisessa kirkossa. Ennen viimeistä konserttia ja odotettua taukoa tuli varsinainen uutispommi: kuoro oli kutsuttu lyhyellä varoitusajalla Muscatin kuninkaalliseen oopperaan Omaniin. Päätös oli tehtävä heti, reissu olisi helmikuussa ja se tietäisi intensiivistä harjoitusrupeamaa juuri kun valtavan tiivis kuorosyksy vasta päättyi. Hieman jännitimme mitä Aatos sanoo, mutta hän oli heti valmis. Niinpä täällä on taas treenattu paisti kahtena arkipäivänä joka viikko pitkät illat myös viikonloppuisin. Lähtö Omaniin koittaa kahden viikon päästä.
🔸Töissä marrasjoulukuuhun mahtui monenlaisia huipentumia. ETF:n 30 vuotta juhlistimme idealla, jota monet historian- ja tulevaisuudentutkijakaverit ovat inspiroineet: katsottiin 30 vuotta taaksepäin ja 30 vuotta eteenpäin. Kaiken ympärillä monenlaisia tilaisuuksia Torinossa, mediahuomiota, innostusta. Koskettavia hetkiä, kun Ukrainan ja Montenegron delegaatiot kiittivät tehdystä työstä ja hahmottelivat sen jatkoa, kollegoiden ilo ja ylpeys. Olen ylpeä, että saamme julkisena EU-organisaationa aikaan tällaista yhteenkuuluvuutta.
🔸Toinen loppuvuoden huipentuma oli pitkäaikaisen kollegan ja päällikön Manuelan 18-vuotisen ETF-uran paketointi. Manuelan lähdössä oli samoja piirteitä kuin kansanedustaja Susanna Huovisella aikanaan: kaikki oli harkittu, tieto ja näkemys siirtyi eteenpäin, kuten Suski totesi aikanaan “hiipien en lähde”. Mestarikurssin – toivomme sellaista kaikilta lähtijöiltä – Manuela toteutti Tarot-kortti-metodilla!
🔸Manuelan työssä kiteytyy paljon siitä, mistä pidän ETFssä: luovuus, innostus, halu todella laittaa itsensä likoon sen puolesta, että maailmasta tulisi parempi. Asenne tukee työtä, joka monella tavalla monimutkaista ja vaativaa. Myös organisaatio muuttuu juuri nyt vauhdilla sekä tehtyjen päätöksien vuoksi että näihin vuosiin osuvan eläköitymisaallon myötä. Toivon, että osaan johtaa viisaasti, yhdistää dynaamisuuden ja rauhallisuudeen. Tavoittelen kaikessa strategisuutta, arvopohjaa, vahvaa panostusta ihmisiin (asiantuntijatyö!) ja näistä seuraavaa kasvavaa vaikuttavuutta.
🔸Tammikuun arki alkoi “Keep calm and carry on” tunnelmissa. Olemme nauttineet Torino-viikoista Aatoksen ja Riitan kanssa. Eilen mietittiin porukalla, miten arvostamme toinen toistamme ja yhteistä elämäämme, jossa on hiljaisuutta ja keskustelua, smoothieita, musiikkia…Lauantaisin olemme käyneet paikallisen Raspaclubin bussireissuilla Alpeilla laskettelemassa. Kerho on mahtava: aamuseitsemältä bussiin, iltaseiskalta takaisin Torinoon, ei tarvitse viedä kuin itsensä ja suksensa. Noin 50€ hintaan kuuluvat matkat ja hissiliput, eri viikkoina käydään eri paikoissa. Koetaan olevamme hyvin paikallisia, kun tällaisen clubin jäseniä.
🔸Aatos oli haikea muutaman Helsingin päivän jälkeen, kun tammikuussa piti palata Torinoon. Syy sama kuin kesällä: kaverien kanssa sai huidella Helsingissä vapaasti pitkin ja poikin Kisiksessä, kotona ja kirjastossa. Mutta haikeus väistyi ensimmäisenä koulupäivänä: Aatos tuli kotiin ja näytti kuvaa kaveriensa kanssa. “En muistanut, että mulla on näin paljon kavereita!”
🔸Kuten niin usein olen sanonut: hän (ja minä) saa elää elämää, jossa on molempien maailmojen parhaat puolet, best of the both worlds. Olemme siitä kiitollisia❤️🙏