Vuosi Torinossa ja ETF:n johtajana täynnä! Töissä juhlistin vuosipäivää ensin Brysselissä EU-kokouksessa, josta aloitin hommat myös viime vuonna. Pilvin päivänä 19.4. virallinen vuosipäivä ETF:n ihmisten kanssa. Tarjosin kahvit ja Fazerin sinistä. Keräsimme viestinnän kanssa kuvia ja videoita, joiden siivittämänä jaoin ihmisten kanssa ensimmäisen vuoden kiitoksia, oppeja, havaintoja ja niistä ponnistavia tulevaisuuden odotuksia.
Samaisessa henkilöstötilaisuudessa summasimme myös kesäkuussa viimeisteltävän strategian puolivälitarkastelun kehyksissä esitettävät muutokset. Joidenkin mielestä esitän paljon muutoksia, toisten mielestä vähän. Molemmat näkökulmat täysin mahdollisia. Itselle tärkeää, että olen toden teolla syventynyt ETF:n työhön, 130 ihmisen henkilöstöön ja ihmisten ajatuksiin ja näkemyksiin, organisaatiorakenteeseen, tavoitteisiin ja toimintaympäristöön. Kaiken kehyksenä EU:n tavoitteet ja rajusti muuttunut maailma. Kumppanimaitamme Ukraina, Georgia, Moldova, Palestiina, Keski-aasian maat, Balkan jne eli sekä geopolitiikka laajasti että EU:n laajeneminen keskeisemmässä roolissa kuin muutama vuosi sitten.
Kaiken tämän pohjalta strategiseen suuntaan ja organisaation kehittämiseen liittyvät johtopäätökset. Tulevat viikot tiivistä viimeistelyä ja toimeenpanoa. Paljon on voinut ammentaa kaikesta aiemmasta ministeriöissä, HEI Schoolsissa, yliopistossa ja Mostarin UWC-koulun puitteissa tehdystä (Milla
)! Sosiaalista dialogia henkilöstön kanssa käymme tiiviisti ja valmisteluissa vastuuta on jaettu johtoryhmän ja henkilöstötoimikunnan kanssa keräämiemme vapaaehtoisten kesken. Pidän tästä toimintatavasta. Toivon, että se juurtuu taloon – sopii tällaiseen organisaatioon.
Koen, että olemme juuri nyt myös paljosta vastuussa. ETF on tehnyt arvokasta työtä EU-laajenemisen kehyksissä 30 vuoden ajan. Meillä on paljon vaalittavaa. Tänä ja ensi vuonna eläköityy iso joukko pitkän linjan asiantuntijoita. Jää paljon tilaa täytettäväksi, samalla uusille tekijöille avautuu mahdollisuuksia.
Oma elämä on ollut työkeskeistä – se kuuluu ensimmäiseen vuoteen. Ennen ensimmäisen vuosikierron umpeutumista sain kuitenkin muutaman muun elämän to do -listan kohdan ruksittua. Kävimme esimerkiksi kaupungin kahden mahtiseuran Juventuksen että FC Torinon peleissä. Tunnelma keskenään erilainen, molemmissa huipussaan. Torinon meiningistä pidän siinä enemmän, että kohtuuhintaisia lippuja tarjolla kaikelle kansalle ja lapsille jopa maksutta. Kirjauduin itsekin faniklubin jäseneksi. Futis kuuluu kaikille.
Iso teema ovat olleet läheiset ihmiset. Aatos on kaivannut joulun ja hiihtoloman jälkeen Suomi-ystäviään ja toisaalta surrut, kun kansainvälisessä koulussa ihmiset vaihtuvat paljon ja hänenkin läheisimmistä kavereistaan kaksi muuttaa pois keväällä ja yksi ehti muuttaa jo jouluna. Toisaalta olemme puhuneet, kuinka ystävyyttä voi vaalia etäisyyksien päästä ja kuinka pitkienkin aikojen jälkeen läheisyys säilyy. Tämä on myös konkretisoitunut. Soittelen lähi-ihmisten kanssa lenkeillä enemmän kuin Suomessa. Pääsiäisen aikaan yhteisiä hetkiä Helsingissä ja Lapissa. Aatos sai todistaa, kuinka 2-3-luokat yhdessä käynyt trio tapasi ensi kertaa samalla kokoonpanolla liki 40:een vuoteen Torinon kodissamme. Yhteyksiä toki pidetty, mutta yhdessä ei olla näin Sirpan ja Astan oltu. Esan kanssa ei ollut vaaleja vaan hetkiä Torinossa. Kroatiassa kävimme lukiokaverini Uroksen luona ja viime viikolla näin Katrinia Berliinissä. Molempien kanssa oli vierähtänyt vuosia, mutta aloitettiin kuin olisi eilen nukuttu samassa asuntolassa. Kaikkia näitä kohtaamisia leimannut yhteisen rytmin ja poljennon pysyvyys. Yhteinen aika ei ole nostalgista vanhojen muistelua, vaan kiinni tässä hetkessä, maailmassa, elämässä.
Kaikki huipentui, kun Aatoksen 9-vuotias ystävä tuli äitinsä kanssa käymään ja lapset saivat viettää yhdessä kolme ihanaa päivää. Kertaakaan ei tarvinnut puuttua, he ikään kuin hengittivät yhteistä ilmaa. Kaupungilla kävellessä käsi kädessä toisinaan kuin vahingossa.
Vappuaattona luoksemme rakas Elias. Ylipäänsä perheen yhteys tuntuu tiiviiltä kahden kaupungin välillä, vaikka meillä on edelleen tekemistä soitto- ja kirjoitusrutiinien kanssa. Pääsiäisenä saatiin olla yhdessä koko viisikko, seuraavan kerran juhannuksena. Samulii Torinossa säännöllisesti. Kaiusta nähtiin myös Kroatiassa futiskentällä!
Torinon tapahtumarikas elämä jaksaa ilahduttaa. Viimeiset kymmenen päivää täällä on nautittu jazz-festareista. Äiti ja isä, jotka siis jatkavat au pair -hommissa, onnistuivat hankkimaan liput neljään konserttiin. Erityisen hienosti he ovat löytäneet kaukaisiin konserttisaleihin julkisella liikenteellä googlemaps avustuksella. Lauantaina Italian ympäriajojen ensimmäinen etappi starttaa ”Torinon Versaillesista” Venare Realesta ja päättyy ihan meidän kodin nurkille. Kesällä tulossa lisää pyöräilyä ja monenlaista kaupunkitapahtumaa.
Kevät ja kesä ovat käyneet kylässä ja hellineet välillä. Keskimäärin kevätsäätä leimannut kuitenkin epävakaisuus. Myös vappuna iloitsemme Suomen auringosta pitämällä sadetta käytännössä koko Italian alueella. Tulevina viikkoina tulossa paljon kevätohjelmaa: Aatoksen kuoron konsertteja, koulun kansainvälisyyspäivä ja pienet kiitosjuhlat parvekkeella meidän kodin laittamisessa auttaneille. Parvekekalusteet saatiin viimein pari viikkoa sitten ja ihanat työkaverit toivat lahjaksi sitruunapuun (it´s another lemontree!)
Kaikkea hyvää ihmiset. Vaalin vuoden takaisten läksiäisten antia lukemalla ihania terveisiänne säännöllisesti. Ajattelen usein töiden ja kaiken keskellä, että ihmiset ovat supervoima, josta on ihana voida ammentaa
