Yhdeksän vuorokauden jälkeen
Viikon päätteeksi muutama kokoava ajatus, enemmän Ukrainan ulkopuolisesta maailmasta ml Nato.
🔸Yhdeksän vuorokautta Venäjän mielipuolista hyökkäystä Ukrainaan. Mitä on tapahtunut? Siviilien tilanne monissa paikoissa Ukrainaa karmea, todennäköisesti pahempi kuin tiedämme. Uutiset veden ja sähkön loppumisesta tuovat mieleen piiritetyn Sarajevon. Järjestöillä on kapasiteetti auttaa, mutta avun perille saaminen suurin huoli, jos Venäjä ei pidä edes alkeellisista sopimuksista kiinni. Me voimme toimia suorien kontaktien kautta Ukrainaan ja Venäjälle, lahjoittaa, osoittaa solidaarisuutta ja organisoitua ja olla koko ajan valmiina toimimaan, kun näillä näkymin iso määrä ihmisiä joutuu ainakin lyhytaikaisesti pakenemaan kodeistaan ja tarvitsee kodin, koulun ja töitä. Tätä valmistautumista tehdään, esimerkiksi Helsingin kouluissa. Kirjoitan asumis- ja työasioista erikseen.
🔸EU ja Saksa ovat muuttuneet historiallisella tavalla. Eurooppa on juurillaan ja toimii. Suomen valtiojohto on tavannut sekä USA:n johdon että Ruotsin johdon. Avoin oikeusvaltio toimii. Päätöksiä on tehty eri tasoilla muun muassa useista pakotepaketeista ja ukrainalaisten kolmen vuoden oleskeluluvista. Yritysuutiset seuraavat toisiaan. Mittakaava on käsittämätön.
🔸Maailman voima lohduttaa ukrainalaisten kärsimyksen ja uhrien keskellä. Emme ole globaalipolitiikassa nähneet tällaista yhdeksää vuorokautta. Jopa Serbia kääntyi Venäjää vastaan YK:ssa. Ukrainaan kerätään apua kaikkialla. Haluan uskoa, että tästä muodostuu vapaussota hyvin laajassa merkityksessä. Siihen on pakko uskoa etenkin kun samalla pelkään, että Venäjän pakkomielteinen hyökkäys kestää. Samalla toivoisin dialogia Kiinan kanssa niin, että Kiina voisi asettua Venäjän aggressiota vastaan.
🔸Kun Venäjän hyökkäyksen alkupäivinä kysyttiin Natosta, pidättäydyin vastaamasta. Lähinnä siksi, että noina päivinä ensimmäinen kysymys ei minusta ollut Suomen Nato-jäsenyys, vaan Ukrainan ja ukrainalaisten karmea tilanne. Toiseksi siksi, että aihe vaatii taustoitusta ja on altis väärinymmärryksille.
🔸Nyt on tietenkin aika uudelleen arvioida Suomen puolustuspolitiikan lähtökohdat ja käydä myös kansalaiskeskustelua. Tällä viikolla olemme nähneet, miten puolustusratkaisujen arviointi uudessa tilanteessa tehdään avoimen yhteiskunnan käytäntöjä noudattaen. Infoja pidetään, asioita selitetään ja avataan. Osataan myös sanoa, että kaikki asiat eivät kuulu julkisuuteen. Päätökset tehdään valmistelusta. Prosessi voi olla nopea: Saksalla meni vain yksi viikonloppu muuttaa toisen maailmansodan jälkeinen periaatteellinen linja. Valmistelijoilla ja esittelijöillä on näinä viikkoina Euroopassa lyhyet yöt. Päättäjiltä vaaditaan lujuutta. Pandemia on sitä harjoittanut. Kansalainen toivoo voimia ja rauhallisuutta.
🔸Yksi keskeisiin elämänkokemuksiini kuuluva seikka on aina vaikuttanut ajatteluuni Natosta. Se tulee United World Colleges -järjestön kautta, joka on monin tavoin määrittänyt elämääni. Olen itse UWC-liikkeen kasvatti 1990-luvun alusta ja 2000-luvun alussa perustimme Mostariin Bosniaan post-conflict-lähtökohdista UWC-koulun. Perustajia kanssani olivat kaksi toisen maailmansodan kokenutta henkilöä, jotka molemmat olivat avainhenkilöitä myös kun ensimmäinen UWC 1961 avattiin Walesiin. Niinpä olen saanut kuulla perustamistarinat tarkasti. Ydin on tämä: yksi UWC-koulujen inspiraation lähde oli Naton koulutuskeskus 1950-luvulla. Miten oli mahdollista, että vain hetki sitten Euroopan monelta osin maan tasalle repineen sodan jälkeen entiset viholliset nyt yhdessä? Voisiko ajatella, että samalla idealla tuodaan maailman nuoret lukioikäiset yhteen opiskelemaan ja vahvistetaan rauhaa? Naton upseerit ja muu armeijaväki oli keskeisesti vaikuttamassa Atlantic Collegen perustamiseen myös alkuvaiheen kriittisessä rahoituksessa.
🔸Pidän tärkeänä, että puolustuspoliittiset arviot ja Nato-jäsenyys käsitellään ennen vaaleja loppuun. En toivo Natosta kansanäänestystä tai vaalien ykkösteemaa. Se ei hyödyttäisi ketään ja olisi monin tavoin haitallista.
