Lapinlahden sairaala-alueesta on reilun vuoden ajan ollut käynnissä ideakilpailu. Ideakilpailussa oli lopulta mukana vain yksi esitys. Sitä esitetään hyväksyttäväksi.

Nykytiedoilla en kannata esityksen hyväksymistä. Se ei riittävästi varmista, että kilpailussa asetetut kriteerit Lapinlahden puiston ja rakennuksien tulevasta käyttötarkoituksesta toteutuvat niin, että alueen kulttuurihistoriallinen arvo ja identiteetti säilyy.

On tavoiteltava sitä, että sairaalamiljöö säilyy sellaisessa käytössä, joka siihen luonnikkaasti istuu. Nyt käsillä oleva esitys ei sitä arvioni mukaan varmista.

Kannattaessani hylkäystä pidän selvänä, että on sitouduttava jatkotyöhön. Siinä näen kaksi keskeistä lähtökohtaa:

  1. Lapinlahden rakennukset vaativat remonttia ja korjausvelka on mittava.
  2. Uskon, että parempi ratkaisu kuin nyt esitetty NREP-kokonaisuus on löydettävissä. Ratkaisulla en viittaa vain korjauksiin, vaan sisältöön ja ennen muuta siihen, kuka rakennukset omistaa ja millaista toimintaa niihin haetaan. Lähellä Lapinlahtea on kaksi esimerkkiä, Kaapelitehdas ja Marian sairaala, joille molemmille on löydetty luonteikkaat yhteisöt ja toimintamallit niin, että kaupunki on säilyttänyt kytköksensä historiallisiin miljöisiin ja rakennuksiin.

Nyt esitetyssä mallissa kaupunki myisi Lapinlahden sairaalan ja alueen muut kiinteistöt miljoonalla eurolla ja sitoutuisi kaavoittamaan 1,5 kertaa enemmän uutta rakentamista palveluasumista ja hotellia varten. Puistoalue säilyisi kaupungin omistuksessa, uudisrakennuksen tontti myytäisiin todennäköisesti viiden vuoden päästä.  

Lapinlahti on ollut ”pöydällä” koko sen ajan, kun olen ollut helsinkiläinen päättäjä. Olen ollut monessa neuvottelussa, jossa sairaalan myyntiä on esitetty. 2015-2017 tehtiin välttämätön 5-6 miljoonan euron peruskorjaus, jonka jälkeen on etsitty pysyvämpää ratkaisua.

Jos kaupunki luopuu Lapinlahden rakennuksien omistuksesta, hyväksymme sen, että kaupunki ei tule määrittelemään rakennuksien käyttötarkoitusta. Ostaja-tarjokas NREP on kiinteistökehittäjä ja -sijoitusyhtiö. Arvostan heidän esittämäänsä ”Lapinlahden kevät” -konseptin kokonaisuutta, mutta se ei muuta sitä, että NREPin lähtökohdat perustuvat eri tavoitteisiin kuin julkisella tai esimerkiksi säätiötoimijalla. *  Lapinlahden kohdalla on perusteltua tavoitella muuta.

Minusta on myös reilumpaa hylätä esitys nyt kuin hyväksyä esisopimukset ja viedä  käsittely esimerkiksi kaavoitusvaiheeseen. Esisopimukset ovat tutustuttavissa nykyisissä päätösaineistoissa.

Lapinlahdella on erityinen historia, mieli ja luonne. Se on esteettisesti kaunis kokonaisuus keskellä hyvin tiiviiksi rakentuvaa kaupunkia. Läheisyydessä kohoavat Ruoholahti, Hernesaari, Jätkäsaari ja Lauttasaari korostavat yhtenäisen merenranta-alueen merkitystä ja yhteistä kehittämistä laajalle asukasjoukolle myös lähivirkistysalueena.

En vastusta alueen lisärakentamista. NREPin ehdotuksessa uudisrakennukset on sijoitettu aivan tontin reunaan. Tontin Länsiväylään rajoittuva reuna on muusta Lapinlahden kokonaisuudesta aika lailla irrallaan. Sinne voisi hyvin lisärakentaa. Ei ehkä niin massiivisesti kuin NREP esittää, mutta merkittävästi kuitenkin. Voisiko yksi malli olla se, että erillinen tontti kaavoitetaan alueen reunasta ja rakennetaan sen myynnillä pääoma sairaala-alueen rakennuksien ja ympäristön kokonaisuuden kehittämiselle?

*Esisopimuksessa lukee “Lisäksi Sairaala-alueen rakennusten tontteja koskevan Kaavamuutoksen tai Poikkeamispäätöksen tulee mahdollistaa Sairaala-alueen rakennusten joustava käyttö sekä jatkokehittäminen Kilpailuehdotusta vastaaville käyttötarkoituksille”. Tämä kirjaus on sisällöltään selkeä. Rakennuksille tulisi uusi omistaja, jota sitoo rakennuksen suojeluun liittyvät näkökohdat, ei Lapinlahden kulttuurihistoria.