Kulttuuri ja luovat alat – vaalien suuret pienet teemat

Näissäkään eduskuntavaaleissa vaalikoneet eivät käsitelleet kulttuuria tai luovia aloja, mutta onneksi monissa keskusteluissa olemme pureutuneet aiheeseen. Kiitos tekijäjärjestöt aktiivisuudesta! Arvostan myös järjestöjen yhteistyötä vaalitavoitteissa. Ne ovat selkeitä ja hyvin yhdessä koordinoituja.

Luovat alat uudistavat yhteiskuntaa. Tässä monin tavoin monimutkaisessa ja vaikeassakin ajassa taiteen ja kulttuurin tärkeä tehtävä korostuu, kun yritämme ymmärtää uusia ja usein ristiriitaisia asioita. Ensin ne täytyy jotenkin huomata ja käsittää. Käsittämisen jälkeen, taide käsittelee uusia aiheita ja lopulta käsitteellistää ne. Kulttuurin ja taiteen yhteiskuntaa rakentavaksi tehtäväksi voi siis tiivistää käsittäminen-käsitteleminen-käsitteellistäminen. Tämä pätee niin kirjallisuuteen kuin kuvataiteeseen tai kaikkeen esittävään taiteeseen teatterista musiikkiin. Toki lukuisia muita merkityksiä on myös.

Luovien alojen keskeisenä poliittisen kysymyksenä haluaisin korostaa tekijänoikeuksia, joihin liittyvää lainsäädäntöä EU-tasolla ja kansallisesti jatkuvasti tehdään. Tekijänoikeudet on pystyttävä turvaamaan myös alustatalouden ajassa niin, että alustayhtiöt kuten Facebook tai Google maksavat levittämistään sisällöistä korvauksia. Megakokoisten yhtiöiden tulos muodostuu jaetusta sisällöstä!

Viimeisin päätös tekijänoikeuksiin liittyen tehtiin EU-parlamentissa. Direktiivin kansallinen toimeenpano on seuraavan eduskunnan työlistalla. Teoston tiedote aiheesta: http:// https://www.teosto.fi/teosto/uutiset/eu-tekijanoikeusdirektiivi-hyvaksytty

Tekijänoikeus-kysymys on hyvin periaatteellinen. Kyse on siitä, ajattelemmeko, että taiteilijat elävät vain apurahoilla ja julkisen tuen varassa vai pyrimmekö varmistamaan tapoja, joilla tekijänoikeudesta maksetaan korvaus niin, että tekijänoikeustulo on merkittävä osa toimeentuloa? Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun haluamme lukea tai katsella sisältöjä, joita alustat jakavat, meidän täytyy olla niistä valmiita myös maksamaan.

Tekijänoikeuskorvaus on taiteilijapalkkaa kirjailijoille, muusikoille ja musiikintekijöille. Tekijänoikeudesta maksettava korvaus on keskeinen tulomuoto myös esimerkiksi monille media-ammattilaisille.

Sdp:n viime syksynä valmistunut kulttuuripoliittinen ohjelma on osa Tulevaisuuslinja 2030 -ohjelmaamme. Siinä on pureuduttu kulttuurin kenttään laajasti ja esitetään tavoitteita niin julkisen rahoituksen kuin kulttuurin laajan yhteiskunnallisen merkityksen näkökulmasta. Merkittävää taiteeseen ja luoviin aloihin liittyvä uusi huomio on myös siksi, että luovien alojen taloudellinen potentiaali on esimerkiksi Ruotsin esimerkin valossa mittava.

Työn murros ja itsensä työllistäjien ja freelancereiden asema

Työn murros haastaa meidät kaikki. Ammatteja syntyy, häviää ja työ muuttuu ammattien sisällä. Alustatalous eli eri tavoin internetin päälle syntyvät työt leviävät nopeasti. Alustataloutta on vaikka oman kodin vuokraaminen verkossa tai ruokalähettipalvelut.

Työn murroksen ajassa luovien alojen kokemuksilla ja käytännöillä on merkittävä edelläkävijän asema myös esimerkiksi sosiaaliturvaan liittyen. Työn murroksen ja alustatalouden lisääntymisen myötä kysymykset, jotka ovat olleet arkipäivää pitkään etenkin taiteilijoille ja muille luovaa työtä tekeville freelancereille kuten toimittajille, leviävät uusille aloille. Uudet ilmiöt koskevat erityisesti nuoria työntekijöitä, joiden työ pirstaloituu ja muuttuu usein myös epävarmemmaksi.

Siksi nyt on aika etsiä ratkaisuja monia taitelijoita ja luovan työn tekijöitä koskeviin kysymyksiin liittyen sosiaaliturva ja erilaisten tulojen yhteen sovittaminen. Teimme aiheesta selvitystyötä jo 2011-2015 ja monia silloin kaavailtuja parannuksia olisi syytä eteenpäin. Sosiaaliturvan uudistaminen Sdp:n esittämän Yleisturvan suuntaan mahdollistaisi freelencer- ja apurahatulojen joustavamman käsittelyn. Olen kirjoittanut itsensä työllistäjien asemasta https://www.pilvitorsti.fi/2019/03/19/itsensatyollistajien-asemaa-on-parannettava-ja-julkinen-sektori-voi-nayttaa-esimerkkia/

(Osa tekstistä julkaistu Töölöläinen-lehden kolumnissa maaliskuussa 2019)