Koulujen ja asuinalueiden eriarvoistuminen korostuu kaupungeissa vuosi vuodelta. Eriarvoistuminen uhkaa peruskoulun tasa-arvoa, ellei asiaan puututa pitkäjänteisesti.
– Suomalaisen yhteiskunnan kaunein lupaus on se, että ihmisestä voi tulla taustasta riippumatta mitä tahansa. Nyt tämä lupaus uhkaa kyseenalaistua, ellemme toimi varhaiskasvatuksesta alkaen.

SDP:n Pilvi Torstin mukaan eriarvoistumiskehitystä voidaan hillitä. Hänen mukaansa erityisen tärkeää on kuunnella opettajia ja tutkijoita, jotta ymmärrämme uudet kysymykset, joita kouluissa joudutaan huomioimaan.

– Olemme järjestäneet aiheesta monia keskusteluja. Muutos on nopeaa ja siksi asiaan pitää nyt tarttua. Meillä on sitoutuneita opettajia, jotka haluavat huolehtia peruskoulun tasa-arvosta ja tarvitsevat siihen riittävät edellytykset. Pitkäjänteinen puuttuminen eriarvoistumiskehitykseen edellyttää valtion ohjelmaa. Myös tasa-arvon merkitys pitää määritellä uudelleen.

Torstin mukaan tasa-arvo-ohjelmassa voitaisiin huomioida peruskouluihin suoraan kohdistuvan työn rinnalla alue- ja kaupunkisuunnittelu, koska monissa lähiöissä on tulevan vuosikymmenen aikana laajoja peruskorjaustarpeita. Lisäksi huomiota vaatii esimerkiksi kielitietoisen opetuksen kehittämistarpeet ja tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot.

Kaupunkisuunnittelussa Helsingin positiivinen esimerkki on uudistuva Myllypuro, jonka arkeen Metropolian kampus tuo opiskelijat ja jonka ostari on laitettu uuteen uskoon. Myös päätös Jakomäen sydän –rakennuskokonaisuudesta on merkittävä. Se uusii Jakomäen nuoriso- koulu-, päiväkoti- ja järjestötilat.

– Nämä kaksi esimerkkiä kertovat, miten hyvällä kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa. Elämän mahdollisuudet eivät saa määrittyä asuinpaikan mukaan. 

– Meillä on myös tutkimusnäyttöä siitä, kuinka tilastollisesti huono-osaisilla alueilla asuvat nuoret sijoittavat unelmiensa kuvitellun tulevaisuuden muualle kuin omaan lähiympäristöönsä. Omille kulmille ajatellaan sellainen elämä, joka on jäänyt jumiin eikä se, mistä nuori unelmoi, Torsti kertoo viitaten Anne Ollilan väitöskirjaan.

– Meidän on rakennettava sellaista tulevaisuuden Suomea, jossa unelmat eivät ole paikkaan sidottuja ja jossa jokainen lapsi voi kasvaa täyteen potentiaaliinsa turvallisessa ja kehittävässä ympäristössä.