Toisin kuin moni kuvittelee kehitysvammaisuus ei automaattisesti tarkoita osatyökykyisyyttä. Monet vammaiset voisivat tehdä oikeaa työtä oikealla palkalla, jos siihen olisi mahdollisuus. Kaikki työ ei edellytä näkökykyä tai tarkkaa kuuloa. Monet vammat päinvastoin korostavat kykyjä ja edellytyksiä oikein valittuihin tehtäviin.

Mutta vammaisten työllistyminen vaan on kovin vaikeaa. Siksi tänään oli uskomattoman hienoa kuulla Väylä-yhdistyksestä. Tapasin Väylän työntekijän Miian. Miia tekee kotisiivouksia. Väylä on Miian ensimmäinen oikea työpaikka.

Väylän taustalla on toiminnanjohtaja Iiris Mikkilän turhautuminen siihen, että vammaisilla teetettiin oikeaa työtä ruokapalkalla. Nyt Väylä työllistää vaikeasti työllistyviä henkilöitä työehtosopimuksien mukaisesti ja tarjoaa kotisiivouspalveluita. Lisäksi yhdistyksellä on ollut toimintaa nuorten turvapaikanhakijoiden kanssa. Väylä on tehnyt myös hyväntekeväisyyssiivouksia vähävaraisille perheille.

Vammaisten ja osatyökykyisten työllisyysaste Suomessa on pysynyt verrokkimaita alhaisempana. Useampi ministeri ja hallitus on asiaa pyrkinyt muuttamaan vailla merkittäviä läpimurtoja. Siksi toivon todella, että seuraava hallitus tarttuu aiheeseen pitkäjänteisesti.

Muutos vaatii sekä rahaa että asennemuutoksia. Olen joskus puhunut vammaisasioiden yhteydessä yhteiskunnan eläytymiskyvystä erilaisten ihmisten elämään. Sitä ei lainsäädännöllä korjata ja vammaisjärjestöt tekevät asiassa tärkeää työtä.

Itselleni kaikkein eniten omaa ajattelua etenkin kehitysvammaisuuteen liittyen muokannut kokemus oli 1993-95 lukiolaisena tekemäni vapaaehtoistyö osana Italiassa olleen kouluni United World Collegen ohjelmaa. Vierailimme viikoittain Triestessä kehitysvammaisten päiväkeskuksessa.

Mikä teki vaikutuksen oli italialaisten tapa kohdella eri tavalla kehitysvammaisia aikuisia täysivaltaisina persoonina. Kaikessa tekemisessä välittyi lämpö, kunnioitus ja inhimillisyys. Myös vaikeista asioista puhuttiin suorasukaisesti.

Toivon, että Suomessa vammaispolitiikkaan tulisi uutta voimaa tulevina vuosina. Paitsi välttämättömät asumiseen, liikkumiseen, terveyteen ja työhön liittyvät kysymykset, näkisin mielelläni myös rohkeita avauksia liittyen esimerkiksi tavoitteet vammaismatkailun kehittämisessä tai vammaisurheilussa. Olisiko aika hakea suurkisoja Helsinkiin? Tavoitella Suomelle vahvaa asemaa vammaismatkailijoiden lomakohteena?

Näkyvät kaikkia koskettavat hankkeet voisivat olla parasta mahdollista asennekasvatusta meille kaikille.

Kuvassa Miia Pallonen ja Reetta Lehto Väylä ry:stä

Perusinfoa:

Suomessa on n 25 000 työikäistä kehitysvammaista, joista 500 on työsuhteisessa normaalityössä. Luku voisi olla 3000. ( 9000 on Saimin lailla työtoiminnassa ja 2000 noissa avotöissä)

On havaittu, että työnantajat eivät tiedä, että julkinen puoli tarjoaa työhönvalmentajan ja rahaa saa työn järjestämiseen ja apuvälineisiin. Vammaisen henkilön työllistämiseen saa myös erityistä työllistämistukea.