Mitä kuuluu koulutuksen supermaa-Suomelle juuri nyt? Liki kaikki trendit ja mittarit ovat miinuksella ja pitkän aikavälin signaalit huolestuttavia. Tämä koskee osaamistasoa, koulutustasoa ja tutkimus- ja kehityspanoksia. Meiltä puuttuu pitkäjänteinen linja. Ja se on puuttunut jo pidempään.

Meillä on tällä hetkellä tulevaisuusinvestoinnit pitkälti tekemättä! Yliopistojen rahoitusta käsittelevä talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportti osoittaa, että esimerkiksi yliopistojen reaalisen perusrahoituksen osalta nyt ei olla edes vuoden 2002 tasolla. Korkeakoulutukseen ja tki-menoihin käytettyjen resurssien supistuminen on kansainvälisesti harvinainen ilmiö.

Siksi on ihmeteltävä pääministeri Sipilän viikon vaalikirja-ulostuloa, jossa hän esittää näkemyksiään tutkimuspolitiikasta. Sipilä puolustaa koulutusleikkauksia ja käsittelee tiedettä ja tutkimusta tavalla, josta tuntuu puuttuvan ymmärrys tieteen monisyisestä roolista, kun ratkomme maailman isoimpia kysymyksiä ilmastonmuutoksesta tappaviin sairauksiin. Tiede on myös työpaikka. Innovaatiot eivät synny tilaamalla.

Vielä leikkauksiakin vahingollisempaa on ollut politiikassa käytetty halveksiva sävy tiedettä, tutkimusta ja sen tekijöitä kohtaan. Sipilän ja Alexander Stubbin  puheet “kaiken maailman dosenteista” ja korkeakouluissa työskentelevien pitkistä kesälomista loukkasivat monia. Olemme nähneet suomalaisten huippututkijoiden siirtyvän muualle ja meillä uhkaa olla vaikeuksia houkutella huipputekijöitä muualta Suomeen.

Kun olemme huolissamme Suomen väestön ikääntymisestä, vanhusten hoivan karkeista puutteista ja alhaisista syntyvyysluvuista, juuri koulutus on keskeinen vastaus ja tulevaisuusinvestointi. Koulutus on avain vahvaan talouteen, osallisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja yhteiskuntarauhaan. Se on investointi tähän hetkeen ja tulevaisuuteen, eläkkeiden, hoivamenojen ja ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen.

Itse luulin, että 2015 vaalit olivat herätys ja uskoin, että koulutuslupaus annettiin silloin tosissaan. Mutta valitettavasti menneet neljä vuotta ovat vahvistaneet ongelmatrendejä, vaikka talouden puolella kävimme noususuhdanteen huipulla. Ja tätä politiikkaa pääministeri nyt puolustaa.

Siksi nyt on oltava hereillä! Ei ole selvää, että seuraavan hallituksen politiikka on erilaista, koska 2015 ei sittenkään ollut selvää, että oltiin koulutusleikkauksissa kipurajalla.

Me tarvitsemme Suomessa koulutuksen ja tutkimuksen kunnianpalautuksen, paluun sivistys-radikaalin Suomen tielle. Juuri se on linjaukselle SDP:n Osaamispolku työssä: jos haluamme olla tasa-arvoinen, tutkimukseen, tieteeseen ja innovaatioihin globaalin asemansa perustava yhteiskunta 2030-luvulla, investointeja tarvitaan nyt ja olisi tarvittu myös viime vuosina!

Sipilän puolustaa tehtyjä ratkaisuja “tutkimus- ja innovaatiopolitiikan tuuletuksen tarpeella”. Ilman muuta meidän pitää aina vaatia tieteeltä ja innovaatiopolitiikalta vaikuttavuutta.

Mutta mitä “tuuletusta” olemme nähneet? Tekesin ja Finpron yhdistäminen Business Finlandiksi on enemmän elinkeinopolitiikkaa kuin tutkimuspolitiikkaa. Mitään valtavaa uutta syntynyttä toimintatapaa ja strategisuutta en ole vielä tunnistanut syntyneen. Kentän viesti on, että nimenomaan pitkäjänteinen yhteistyö korkeakoulujen ja yritysten välillä on heikentynyt, kun fokus on keskittynyt yrityksien kasvutukiin. Leikkaukset ovat olleet myös niin rajut, että enemmän energiaa on mennyt niihin sopeutumiseen. Korkeakoulujen puolella Tampere3-prosessiin liittyneet ongelmat on analysoitava tarkkaan. Vaikuttaa siltä, että ajurina on ollut paljon ihan muita intressejä kuin pitkäjänteinen tiede- ja tutkimuspolitiikka.

Toistaiseksi siis arviot, joita eri tahot ovat tehneet ovat tehneet meidän tämänhetkisestä innovaatio- ja tutkimuspolitiikan tilanteesta, eivät tue pääministeri Sipilän näkemyksiä.

Lopuksi entisenä yliopistotutkijana ja -opettajana ja nykyisenä dosenttina on vielä todettava, että SIpilän kirjoituksesta henkii kovin rajallinen ajattelutapa tieteen merkityksestä ja roolista.

Länsimaiseen ajatteluun kuuluu olennaisesti ajatus siitä, että samalla kun tiede tyydyttää inhimillistä uteliaisuutta, sen avulla ratkaistaan merkittäviä ongelmia. Näin on pääosin myös tapahtunut: tutkimus ja sen avulla tehdyt läpimurrot ovat sekä aiheuttaneet suuren osan yhteiskunnan ja työelämän murroksista että tarjoilleet avaimet niiden myötä syntyneiden ongelmien ratkaisemiseen.

Suomalaisen yhteiskunnnan arvokas ja kadehdittu vuosikymmenien menestystarina on nojannut hienoon liittoon, jossa kaikki lapset mukana pitävä tasa-arvoinen koulutus on synnyttänyt edellytykset innovatiiviseen tutkimuslähtöiseen yhteiskuntaan, jonka perusarvoihin kuuluu reiluus ja oikeudenmukaisuus. Sellainen yhteiskunta on kyennyt tuottamaan ajatuksia ja ratkaisuja, joista muualla ollaan kiinnostuneita. On syntynyt kilpailukykyä ja vientiä, jonka ansiosta yhteiskunta on mennyt eteenpäin.

Tämä tasa-arvoisen koulutuksen ja pitkäjänteisten tutkimus- ja TKI-panostuksien liitto on ainoa tulevaisuuden avain, jonka näen houkuttavana. Siksi tarvitsemme suunnanmuutoksen ja tulevaisuusinvestointeja. Siksi viimeisen neljän vuoden ratkaisuja on mahdotonta puolustaa.