Jos olisin lukiolainen tai ammattikoululainen, olisin raivoissani. Kansanedustajana olen turhautunut ja häpeissäni. Eduskunta hylkäsi juuri toisen asteen maksuttomuuden edistämisen äänin 111 -72.
Silti viestini nuorille ja lapsijärjestöille on: olette historian oikealla puolella. Asia menee lopulta eteenpäin vaikka tämä äänestystulos oli häpeällinen.
Päätös on typerä ja tarpeeton viesti aktiivisille nuorille ja heidän asiansa ajajille. Demokratia on tänään hieman heikompi kuin eilen. Syynä on sekä tämä äänestys että median laiska raportointi.
Kaikki näkemäni uutisointi on keskittynyt kertomaan, että 53 000 allekirjoitusta kerännyt maksuton toinen aste -aloite kaatui muotoseikkaan.
Ei kaatunut. Se kaatui poliittisen tahdon puutteeseen. Aloitteen SISÄLTÖ oli mahdollista hyväksyä SELLAISENAAN muotoseikasta huolimatta. Tein tänään esityksen, jossa näin olisi toimittu. Siitä äänestettiin. Hallituspuolueet eivät sitä tukeneet. Nuori mielenosoittaja kirjoitti kylttiinsä sattuvasti: “Kiss my muotoseikka.”
Aloitteen hylkäämistä perusteltiin muun muassa näin: vaalit ovat niin lähellä, että on parempi, että päättää asiasta siellä. Koulutuksessa on monia resurssitarpeita, pitää harkita ja priorisoida. Tavoite on oikea, halusimme vain hieman erilaisen sanamuodon.
Nämä perusteet eivät toimi. Maksutonta toista astetta ajavat nuoret ja lasten oikeuksia ajavat järjestöt olivat tehneet erittäin harkitun ja perustellun esityksen. He halusivat perusteellisen selvityksen tavoista toteuttaa aidosti maksuton toinen aste ja sen jälkeen lakiesityksiä. Kukaan ei esittänyt, että nyt hypätään ilman valmistelua tuntemattomaan.
Merkitykseltään asia vertautuu peruskoulu-uudistukseen. Kyse on koulutuksen supermaa-Suomen koulutuksellisesta tasa-arvosta. Meidän yhteiskuntamme ydinlupaus on tarjota kaikille nuorille taustasta riippumatta koulutus, jolla on mahdollista työllistyä. Nyt niin ole. Maksuton koulutus päättyy peruskouluun. Ennen pelkän peruskoulun varassa oli mahdollista työllistyä ja pärjätä, nykyään ei.
Yhteiskunnan on annettava jokaiselle lapselle ja nuorelle yksiselitteinen viesti: sinä kuulut kouluun. Sinulla on oikeus saada sellainen koulutus, jolla on mahdollista pärjätä. Kenenkään koulutus tai siihen hakeutuminen ei saa jäädä kiinni rahasta tai taustasta. Maksuton toinen aste on edellytys tämän lupauksen toteuttamiseen. Lisäksi tarvitaan oppivelvollisuuden laajennus toiselle asteelle, jotta koulutuksen järjestäjälle syntyy velvollisuus laadukkaan koulutuksen järjestämiseen.
Keskustelussa nousivat esiin “vuorineuvosten lapset”, joille ei pitäisi hankkia kirjoja yhteisesti. Miksi? Koko suomalaisen, maailmankuuluun peruskoulun idea on, että me EMME JAA lapsia maksukyvyn mukaan! Toisen asteen tutkinto on tämän ajan peruskoulutus. Se on välttämättömyys osallisuudelle ja työllistymiselle. Siksi yhteiskunnan viestin pitää olla selvä: me haluamme, että jokainen nuori taustasta riippumatta on tässä samalla viivalla.
Koko hyvinvointivaltion idea on, että maksamme veroja tulojemme mukaan. Veroasteemme on korkea, koska olemme päättäneet, että tarjoamme kaikille kansalaisille peruspalvelut, joihin kuuluu peruskoulutus. Tätä kutsutaan universalismiksi. Suomalainen koulutuspolitiikka on vuosikymmenet nojannut juuri sille periaatteelle, ja juuri se on suomalaisen peruskoulun menestyksen salaisuus! Peruskoulun myötä köyhien perheiden lasten vapaaoppilaspaikat siirrettiin historiaan. Tästä meidän koulutusihmeessämme on kyse! Tästä meillä on tapana olla ylpeitä!
Nyt hallitus esittää ratkaisuna paluuta ajatteluun, jossa köyhimpien perheiden lapsille osoitettaisiin erillistukea koulunkäyntiin. Ratkaisun nimi on ensi syksynä opintotukeen liitettävä oppimateriaalilisä. Tietysti lisäeurot ovat tervetulleita vaikeimpiin tilanteisiin, mutta kuten Li Andersson hyvin totesi: koulutuspoliittisen ongelman ratkaisuksi kehitetään yksi lisäosa jo ennestään byrokraattiseen ja monimutkaiseen sosiaaliturvaan. Omassa lausunnossaan Kelan edustaja tyrmäsi ratkaisun täysin.
Lisäksi opiskelukustannukset yleensä tulevat kerralla. Materiaalilisä taas maksettaisiin kuukausittain. Se soveltuu huonosti käsiteltävänä olevaan ongelmaan. Luvalla sanoen se vaikuttaa hätäkeksinnöltä, jonka taakse voi mennä. Jotain on tehty!
Kaikkein eniten asia koskee haavoittuvimmassa asemassa olevia nuoria. Nyt tehdyt ratkaisut jättävät ulkopuolelle juuri ne nuoret, jotka yhteiskunnan pitäisi myös oman etunsa nimissä saada mukaan.
Taloustieteilijät ovat nähneet oppivelvollisuuden laajentamisen perusteltuna myös vaikuttavuuden vuoksi. Oppivelvollisuus edellyttää toisen asteen maksuttomuutta eli oppivelvollisuutta puoltavat ovat samalla toisen asteen maksuttomuuden takana.
Maksuton toinen aste – aloitteen edistäminen olisi siis ollut paitsi arvovalinta myös tulevaisuusinvestointi.
Muutama sana prosessista.
Tämä aloite oli mahdollista hylätä muotoseikkoihin vedoten tai hyväksyä muotoseikoista huolimatta. Tätä hyväksyntää esitin, ja se olisi ollut täysin mahdollinen. On väärin väittää, että aloite kaatui muotoseikkoihin. Ei kaatunut. Se kaatui poliittiseen haluttomuuteen hyväksyä aloitteen sisältö.
Koko yhteiskunta on huolissaan siitä, että nuoret eivät ole poliittisesti riittävän aktiivisia. Juuri tässä olisi ollut mahdollista tärkeää lähettää vahva demokratiaviesti: me tulkitsemme aloitteen niin kuin se on tarkoitettu emmekä kikkaile sanamuodoilla.
Siksi lopputulos raivostuttaa minua. Tämä aloite olisi ansainnut yksimielisen eduskunnan päätöksen jo viestinä nuorille ja lapsijärjestöille, jotka aloittivat nimien keruun kansalaisaloitteeseen puolitoista vuotta sitten. Aloite oli valtavan yhteistyöponnistuksen tulos. Myös eduskunnan olisi pitänyt käsitellä se yhteistyöponnistuksena.
Yritimmekö sitä? Väitän, että kyllä. Koko valiokunnan moniviikkoisen käsittelyn ajan olimme siinä ymmärryksessä, että kaikki puolueet pyrkivät hyväksymään tämän aloitteen. Vasta ratkaisevaan viimeiseen kokoukseen hallituspuolueet toivat lausumamuotoilut, jotka eivät yhtyneet aloitteeseen täysin.
Se oli ainakin meille oppositiopuolueiden edustajille yllätys. Sdp:n osalta olimme jättäneet tarkoituksella käsittelyssä pois oppivelvollisuuskeskustelun, koska tiesimme sen jakavan puolueita. Teimme tämän ratkaisun, jotta yksimielisyys olisi ollut mahdollinen ja viesti nuorille ja lapsijärjestöille selvä ja kirkas.
Myönteistä on, että asia tulee pysymään nyt keskustelussa. Uskon, että aloitteen tekijät ovat historian oikealla puolella.
Sdp ajoi maksutonta toista astetta osana oppivelvollisuuden laajennusta jo edellisellä hallituskaudella. Silloin saimme tukea Vasemmistoliitolta. Koko tämän kauden olemme pitäneet asiaa esillä ja tuoneet uutta tutkimus- ja asiantuntijatietoa asian tueksi. Helsingissä on edetty jo kohti kokeiluja. Viimeisen vuoden aikana asian taakse ovat tulleet useat puolueet ja varsinaisia vastustajia taitaa olla enää kokoomus. Kuulostaa kovin samalta kuin aikanaan peruskoulu.
Asia voi nousta vaalikysymykseksi joukkovoiman ansiosta. Niin nousi peruskoulukin. Sen jälkeen siitä tuli totta laajan valmistelun jälkeen. Loppu on historiaa.
***
- Oman messun aihe on se, kuinka tärkeää maksuton toinen aste on toteuttaa niin, että samalla tällä hetkellä monien laatu- ja resurssipulmien keskellä kamppailevat lukiot ja ammatilliset oppilaitokset tarjoavat laadukasta opetusta. Opettajien huoli pitää tässä kuulla ja valmistelu tehdä yhdessä.
Olen kirjoittanut tarkemmin näistä kysymyksiä herättävistä maksuton toinen aste teemoista blogissani: https://blogit.iltalehti.fi/pilvi-torsti/2019/02/25/maksuton-toinen-aste-kysymyksia-ja-vastauksia/
Oppivelvollisuuden laajentamisesta laajana yhteiskunnallisena kysymyksenä olen kirjoittanut tarkemmin:
0 Comments on "Maksuton toinen aste -aloite ei kaatunut muotoseikkoihin vaan poliitikkojen päätökseen"