HEI Schools päiväkoti-startuppimme on nyt 3-vuotias. Tavoitteemme oli yksinkertainen: paketoida suomalainen varhaiskasvatus ja päiväkoti niin, että se olisi toteutettavissa maailmalla. Siis tarjota ”avaimet käteen”, kun joku haluaa suomalaistyyppisen päiväkodin. Tarjota vastaus kaikille, jotka maailmalla halajavat suomalaista koulutusta. Jo nyt kolmen vuoden jälkeen näemme, että olemme onnistuneet. Ensimmäiset päiväkodit Kiinassa ja Australiassa ovat auki, 2019 loppuun mennessä maailmassa on näillä näkymin ainakin parisenkymmentä HEI-päiväkotia. Tämä tarkoittaa että ensi vuoden lopulla yli 1000 lasta maailmalla oppii maailmaa suomalaisen pedagogiikan kautta HEI-Schools -päiväkodeissa.

Minulta usein kysytään HEI:n tarinaa.

HEI Schoolsin tarina alkaa maailman kolmanneksi väkirikkaimman maan Indonesian tiede- ja opetusministerien pitkässä pöydässä. Se oli yksi niitä pöytiä, joissa istuin 2013 Suomen valtiosihteerinä puhumassa suomalaisesta koulutuksesta. Aina päädyttiin samaan: kaikkialla janotaan “Finnish schools” eli suomalaisia kouluja. Huono puoli oli, että meillä ei ollut sellaisia tarjota.

Tarina seuraava vaihe on Eduskuntavaalit keväällä 2015: minua ei valittu, jäin varasijalle. Jäin työttömäksi. Halusin kehittää jotain muuta, politiikasta täysin riippumatonta työtä. Olin tehnyt työurani koulutuksen parissa Suomessa ja kansainvälisesti ja ollut perustamassa Mostariin UWC-lukiota 2000-luvun alussa. Sen motiivina oli rauhan rakentaminen kansainvälisen koulutuksen avulla.

Nyt motiivina oli Finnish educationiin maailmalla kohdistunut valtava kiinnostus, johon meillä ei ollut tarjota juuri muuta kuin asiantuntijaluentoja. Päätin perustaa suomalaista varhaiskasvatusta vievän yhtiön. Nimikin oli jo mietittynä: Helsinki International Schools Group. HEI Schools -lyhenne syntyi konseptoijien käsissä.

Tutkijana ajattelin, että konseptin on perustuttava tiukasti tutkimukseen. Lisäksi yliopiston mukanaolo toisi yhtiölle uskottavuutta. Seuraava kohtaaminen olikin Helsingin yliopiston silloisen kanslerin Thomas Wilhelmssonin arvokas työhuone kesällä 2015. Mukaan oli kutsuttu yliopiston kansainvälisestä yhteistyöstä vastannut vararehtori Anna Mauranen. Tapaamisen johtopäätös oli, että kyllä voisi ajatella, että Helsingin yliopisto olisi mukana globaalissa koulutustoiminnassa.

Alkoi puolen vuoden HEI Schools synnytysjakso. Tapasimme varhaiskasvatuksen professori Lasse Lipposen kanssa. Lasse valitteli, kun ei aika meinaa riittää kaikkien kiinnostuneiden kansainvälisten vieraiden vastaanottamiseen. Kaikki janoavat suomalaista varhaiskasvatusta maailmalle. Pitäisi kehittää jotain.

Puolisoni Samulin neuvosta pyysin vanhan rakkaan ystäväni Milla Kokon mukaan perustajaksi. “Yksin et jaksa puskea firmaa eteenpäin, sinulla täytyy olla heti alussa kumppani, jonka kanssa jakaa yrittäjän arki.”

Milla sanoi, että hänellä olisi yksi designer-kollega, joka olisi ihan täydellinen mukaan. Tapasimme Anne Rusasen kanssa kahvilassa. Rakkautta ensi silmäyksellä! Muutama viikko myöhemmin esittelimme Annen pikavauhtia tekemiä kuvia Slushissa!

Helsingin yliopistossa tutkimuksen kaupallistamisesta vastaava Jari Strandman ja kvestori Marjo Berglund luotsasivat yliopistolle monella tavalla epätavallisen prosessin läpi. Vanha sanonta “if there is a will there is a way” sopii kuvaamaan kaikkea, mitä tapahtui.

Marraskuun alussa 2015 allekirjoitin yhtiön perustamispaperit, ja pian sen jälkeen muut perustajat liittyivät mukaan. Näin HEI oli syntynyt. Helsingin yliopisto, minä, Milla, Lasse, ja Anne. Nykyisin katsomme, että muutama kuukausi myöhemmin palkattu ensimmäinen työntekijämme varhaiskasvatuksen maisteri Reetta Kaasalainen on osa perustajatiimiä.

Ensin Milla ja Anne tekivät vuoden omien Hasan & Partners ja SEK töiden ohella hullua HEI-ideaamme eteenpäin. Minä sain yrittäjästarttirahan ja puskin kaikkea eteenpäin kaikella tarmollani. Lopulta ladyt irtisanoutuivat huippuduuneistaan 2016 lopussa Tekesin rahoituksen turvin, ottivat riskin ja heittäytyivät kanssani kokonaan HEI-matkaan.

Työmme oli alusta asti hyvin kansainvälistä. Ensimmäiset neuvottelut kävimme singaporelaisen päiväkotiosuuskunnan kanssa ennen kuin HEI-yritys oli edes virallisesti olemassa. Olemme istuneet lukuisia kiinalaisia neuvottelupäiviä ja illallisia, leikanneet juhlallisesti kokonaista lammasta, käyneet tapaamassa niin prinssejä, suurlähettiläitä kuin kyläpäälliköitä. Kuten hallituksen puheenjohtajana alusta lähtien toiminut Panu Paappanen on sanonut: viennin vaativuutta ei voi ymmärtää kuin sellainen, joka on itse elänyt ja hengittänyt sitä ilmaa ja nähnyt, miten paljon verta, hikeä, kyyneliä ja oudoista oudoimpia tilanteita tulee vastaan.

Rahoituksessa olemme kiertäneet suomalaisia rahoittajia ja muun muassa testanneet entisen Tekesin kaikki rahoitusinstrumentit. Ne ovat olleet korvaamattoman tärkeitä. Yhtä välttämätön oli Ari “Leijonan luola” Lahden päätös lähteä varhaisessa vaiheessa mukaan. Tapaamisemme oli kuin suoraan tuosta tv-ohjelmasta.

Shokki tuli keväällä 2017. Olimme juuri neuvottelemassa ensimmäisen Kiina-päiväkodin viimeisiä yksityiskohtia ja yhteistyökuviota Kiinan tiedeakatemian kanssa, kun tuli tieto, että minä nousen todennäköisesti eduskuntaan. Meillä oli kaksi kuukautta aikaa. Matkustin yhteistyötahoja läpi. Milla oli itsestään selvä valinta vetovastuuseen. Kaikki venyivät uskomattomiin suorituksiin ja uusiin vastuisiin.

Tänä vuonna HEI Schools palkittiin graafisen alan ammattilaisten grand prix pääpalkinnolla ja Hundred.org -innovaatiotunnustuksella. Molemmat mahtavia saavutuksia vasta kolmivuotiselle hankkeelle!

Yksi hallituksen jäsenemme kiteytti onnitteluissaan sen, mistä HEIssä ollut kyse: “Hienoa että tiimin upea konseptointityö saa ansaittua arvostusta ja huomiota. Näin tapahtuu kun alusta alkaen kasassa huipputiimi jossa sopiva yhdistelmä design-, konseptointi-, ja kasvatushuippuosaamista sekä aimo annos sitä tinkimättömyyttä ja peräänantamattomuutta mitä startupin eteenpäin puskeminen edellyttää!”

Yhtiön kulttuuri on ollut kuten startupeissa on: rahaa käytetään vähän, luovuutta ja ystävien ja perheen apua sitäkin enemmän. Valtava joukko ihmisiä on auttanut. Puolisoni Samulin rooli on ollut kaikin tavoin keskeinen. Hän ensimmäisenä lausui jo syksyllä 2014 ajatuksen koulutusvientiyrityksen perustamisesta, teki excel-laskelmia ja esitteli minut yrittäjille, jotka auttoivat kehittämään alkuajatukset konkretiaksi.

HEI Schools kolmevuotispäivä oli koskettava. HEI-tiimi on kasvanut ihan kunnon työyhteisöksi. Toimitusjohtaja Milla oli juuri saanut tietää, että HEI oli päässyt mukaan startupien hienoimpaan kansalliseen Nuoret Innovatiiviset yritykset -ohjelmaan. Se mahdollistaa seuraavan vaiheen kehitystyön. Uudet yhteistyösopimukset oli juuri solmittu Etelä-Koreaan, Brasiliaan ja Argentiinaan. Yhtiön tulevaisuus näyttää todella vahvalta, ja visiona on satoja HEI Schools -päiväkoteja ympäri maailman jo muutaman vuoden päästä.

Toivon, että voimme HEI Schoolsin avulla kertoa monta tarinaa. Designin ja pedagogiikan liitossa on voimaa. Suomalainen koulutus voi olla globaalisti vaikuttavaa, mutta se ei onnistu ilman huippuluokan konseptointia. Pitää toteuttaa unelmia ja tavoitella suuria. Kannattaa miettiä, kenen kanssa viettää päivänsä ja rakentaa sellainen yritys, että unelmat toteutuvat. Raaka strategisesti harkittu työ tuottaa tulosta. Ystävyys on tärkeää. Tinkimätön pitää ja saa olla.

Anne Rusanen kiteytti hyvin viime keväänä:

“Meillä on iso tehtävä viedä suomalaista hyvinvointia maailmalle. Moni sanoo että se on mahdotonta. Vähän yli puolen vuoden pilotoinnin jälkeen olemme kuitenkin nähneet jo miten konseptimme vaikuttaa. Onnelliset, uteliaat, luovat, itsevarmat, rohkeat, toisiaan huomioon ottavat ja hyvinvoivat lapset muuttavat maailmaa. Ei pelkästään tulevaisuudessa vaan myös tässä päivässä. Nöyrä kiitos kun olette tekemässä tätä vastuullista mutta erittäin merkityksellistä työtä kanssamme.”

Ehkä hienoin sana, jonka olen HEI Schools työssä oppinut on professorimme Lassen opettama. Se on ”myötätuntotaito”.

Kolmevuotiaan HEI Schoolsin alullepanijana haluan joulun alla kiittää kaikkia, jotka ovat olleet mukana tällä matkalla. Erityisesti haluan kiittää joukkoa, joka päivittäin toimistollamme ja päiväkodeissamme vie unelmaa eteenpäin, kun omat päiväni kuluvat nyt ihan muissa hommissa.

Kolmivuotias on luova ja omapäinen. Maailma on sille koko ajan vain suurempi mahdollisuus.