Näinä viikkoina monen sydämessä läikähtää muistoja. Kauppojen hyllyille tulevat koulureput, penaalit ja – yhä vain – kontaktimuovirullat. Oman lapsen, lapsenlapsen tai kummilapsen koulu kenties alkaa ensi kertaa. Moni meistä aikuisista solahtaa kouluvuoden rytmiin myös, kun uudet harrastuskerhot pyörähtävät käyntiin.

Itselleni elämä on jakautunut kouluvuosiin koko aikuisiän. Mietin töitä ja tekemisiä “syksyinä” ja “keväinä”. Loma-ajaksi ajattelen joulun ja keskikesän. Akateemisen vuoden -ajanlaskua on vahvistanut koko aikuisiän jatkunut työ yliopisto-opettajana ja muissa kouluhankkeissa. Eduskuntatyössäkin on kouluvuoden piirteitä.

Tämän kouluvuoden alkaessa haluan vedota meihin kaikkiin: annetaan koulun aloittajille työrauha.

Vetoomus koskee liikennettä ja koulutuspolitiikkaa.

Kaupunkien kaduilla on nyt tuhansia pikkukoululaisia. Pyöräilijöiden ja autoilijoiden tärkein tehtävä on antaa tietä ja hiljentää ajoissa. Meidän kaikkien vastuulla on pikkukoululaisten turvallisuus ja että he oppivat luottamaan meihin aikuisiin niin liikenteessä kuin muutenkin.

Erityisesti kohdistan oman vetoomukseni tänä vuonna pyöräilijöihin. Olen liikkunut Helsingissä pyörällä vuodesta 1995 vuoden ympäri. Viime vuosina kehitys on ollut ristiriitaista. Samalla kun edellytykset pyöräilylle ovat parantuneet nopeasti ja olemme saaneet uusia reittejä ja mahtavat kaupunkipyörät, pyöräilykulttuuri ei ole kehittynyt vain myönteisesti. Liian usein pyöräilijät jättävät väistämättä kävelijää ja ajavat liian lujaa ydinkeskustassa.

Niinpä, rakkaat kanssapyöräilijät, näytetään nyt, että osaamme ja haluamme kehittää Helsingistä esimerkillisen pyöräilykaupungin. Pienet koululaiset liikenteessä ovat hyvä motiivi tarkastella liikennekulttuuriamme. Nopeampi väistää hitaampaa.

Koulujen ja koululaisten työrauhan puolesta vetoan myös päättäjänä. Meillä on viime vuosina riittänyt uudistuspuhetta, joka on kohdistunut kouluihin ja opettajiin. Samalla on tehty tarpeettomia leikkauksia niin, että opettajien työ on vaikeutunut.

Koulu ja koulutus kaipaa tottakai jatkuvaa kehittämistä ja uudistamista. Koulutusta on kuitenkin uudistettava harkiten. On vastuutonta kutsua leikkauksia “kehittämiseksi”.

Jatkuvien hankkeiden rinnalle kaipaamme pitkäjänteistä tutkimuslähtöistä koulun kehittämistä opettajien asiantuntemusta hyödyntäen. Arvostamme opettajien työtä parhaiten varmistamalla korkeasti koulutetuille ammattilaisille työrauhan. Tutkitustikin tiedetään, että jatkuva uudistaminen lähinnä vain luo stressiä ja heikentää työn laatua.

Myös oppilaille kuuluu työrauha. Etenkin lukiolaisten osalta muutoksia on tullut nyt jatkuvalla syötöllä. Se on stressannut selvityksien mukaan opettajia ja oppilaita. Alkavan lukuvuoden aikana tarvitsemme arvion siitä, miten uusi lukiolaki, opetussuunnitelmat ja korkeakoulujen sisäänottomallit toimivat tulevina vuosina. Valuviat täytyy nostaa keskusteluun ja korjata. Lukiolaisilla pitää olla oikeus laajaan yleissivistävään koulutukseen ilman jatkuvaa stressiä korkeakouluopintojen pääsykriteereistä.

Lukioaika on syvintä nuoruutta, jolloin maailmankuva, oma yhteisö ja ihmissuhteet rakentuvat. Siksikin työrauha ja ennakoitavuus kouluasioissa on tärkeää. Lukion aloittavan nuoren täytyy tietää, mikä häntä lukion päättyessä suunnilleen odottaa. Maali ei saa liikkua kesken matkan.

Maksuttoman toisen asteen koulutuksen eteen jatkamme työtä myös – se olisi pitänyt toteuttaa jo tänä syksynä!

Suomalainen koulu on hyvä paikka. Sen tiedämme. Tehdään sinne menemisestä ja siellä olemisesta mahdollisimman mukavaa ja rauhallista näinä viikkoina!

(Kolumni julkaistu Töölöläinen 5.8.2018)

Kuvia Koulurauhaa-tempauksesta 9.8.2018 Taivallahden koululla: