Suomalainen peruskoulu ei ole enää tasa-arvoinen ja kukaan ei halua kuulla sitä. Näin kirjoitti helsinkiläinen erityisopettaja blogissaan hiljattain.

Keskustelu on tärkeä ja tervetullut.

Tämä kouluvuosi on monissa Helsingin kouluissa ollut erityisen vaativa. Opettajat työskentelevät saman kaupungin sisällä erilaisissa todellisuuksissa.

Hyvä uutinen on, että meidän opettajat ovat paitsi huippuammattilaisia myös välittävät. He haluavat varmistaa, että suomalainen peruskoulu pystyy myös jatkossa tarjoamaan kaikille lapsille edellytykset päästä elämässään ihan mihin tahansa.

Mutta toimia tarvitaan viipymättä ennen kuin opettajat uupuvat.

Kiireellisesti on arvioitava tasa-arvorahoitus. Valtakunnallisen tasa-arvorahoituksen taso oli korkeimmillaan muutama vuosi sitten 80-90 miljoonaa euroa vuodessa, nyt enää 30 miljoonaa euroa viime vuosien leikkauksien jälkeen.

Helsinkiläisten opettajien kanssa käymieni keskustelujen valossa tarvitsemme monia vanhoja keinoja takaisin. Ryhmäkokoja pitää voida tarvittaessa pienentää. Jakotunteja kaivataan takaisin. Erityisryhmiä tarvitaan tilanteissa, joissa käytöspulmat ovat vakavia ja inklusio ei toimi.

Jotta koulutuksellinen tasa-arvo voi toteutua ja opettajat tehdä työtään, tarvitsemme myös uusia tasa-arvo-ratkaisuja. Koulujen tasa-arvoa voitaisiin edistää esimerkiksi keskittämällä kouluja myönteisesti vahvistavia toimia valituille alueille ja valittuihin kouluihin.

Yksi konkreettinen asia liittyy kesken vuoden Suomeen muuttaviin vieraskieliseen lapsiin, joista monet ovat pakolaisia. Heille pitää järjestää riittävästi valmistavaa opetusta ennen siirtymistä tavalliseen luokkaan.

Opettajat ovat toivoneet yhteistyötä muiden ammattiryhmien kuten nuoriso-ohjaajien kanssa. Kaupungin suunnitteluun moni osallistuisi mieluusti nykyistä enemmän.

Peruskoulu on tasa-arvoisen yhteiskunnan pilari. On syytä toimia kaikilla tasoilla ja osoittaa, että opettajien viesti kuullaan ja halutaan kuulla.

(Julkaistu HS 15.5.2018)