Tänään olin elämäni ensimmäisessä eduskuntaryhmän kesäkokouksessa edustajana. Puhetta johti Antti Lindtman. Oma puheenvuoroni ryhmäkokouksessa pääpiirteissään:

”Antti Lindtman aloitti siteeraamalla Einon Leinon Hymyilevää Apolloa. Saman tekstin levytti pari vuotta sitten Tuure Kilpeläinen. Silloin muistan Tuuren sanoneen jotenkin niin, että se oli teksti, johon ei melkein uskalla tarttua. Nyt Antti Lindtman tarttui siihen ja rohkeni osoittaa sanansa Jussi Halla-Ahon suuntaan: ”Yksi jos murtuis muut tukena pois…niin suuri suuri on maa:”

Muuten haluan tässä kokouksessa tarttua neljään teemaan.

Ensiksi perhepolitiikka. Kaksi asiaa.

Tiedoksi kaikille, että Helsingissä hyväksyttiin tänään yksimielisesti Sdp Helsingin Pentti Arajärven johdolla tekemä aloite siitä, että lapsivaikutukset arvioidaan jatkossa kaupungin budjetoinnissa.

Sitten syntyvyydestä, jonka puheenjohtaja nosti esiin. Asia on tärkeä, monet nuoret perheet kokevat työelämässä epävarmuutta ja se saattaa heijastus myös perhehaaveiden toteuttamiseen. Asia on kuitenkin myös hyvin herkkä. Siinä on toisaalta laaja globaali taso, jota Erkki Tuomioja on pitänyt esillä: maailman väestökasvu on kestävän kehityksen vakava kysymys. Ja sitten on hyvin yksityinen taso. Kaikille lasten saaminen ei ole mahdollista. Raskaus ja synnytys ovat naisen yksityisiä asioita. Siksi toivon, että tällaista termiä kuin synnytystalkoot ei tämän asian yhteydessä enää käytetä.

Toiseksi punavihreä yhteistyö teemoissa, joissa haluamme etsiä ratkaisuja. Kannatan yhteistyön tiivistämistä ja pitäisin arvokkaana dialogia esimerkiksi liittyen erilaiset perustulomallit ja Demarinuorten Yleisturva-malli. Kaikki analyysi uudesta työstä ja digitalisaation myötä jatkuvasti nopeutuvasta yhteiskuntien murroksesta tuo esiin kysymyksen siitä, mikä on tulevaisuudessa yhdenvertainen malli tulonjakoon. Pohjoismaiden tärkeä tehtävä on näitä malleja nyt valmistella.

Kolmanneksi turvallisuus, turvallisuuden tunne ja väkivallan uhka. Viime päivinä viranomaiset ovat kertoneet lisääntyneistä yhteydenotoista liittyen rasistinen väkivalta. Arkiviestit monikulttuurisista perheistä vahvistavat kuvaa siitä, että Turun traagiset tapahtumat ovat lisänneet rasistista kommentointia.

Keinoja on käytävä läpi eri tasoilla, EU, Suomi, kunnat ja lähiyleisöt. Juuri nyt kaiken väkivallan tuomitseminen on todella tärkeää. Sen yhteydessä on hyvä puhua ihmisoikeuksista. Ne eivät olleet kansallinen tai kulttuurinen kysymys, vaan universaali asia.

Laajemmassa dialogissa pidän tärkeänä, että Sdp toimii monien kumppanien kanssa. Meidän pitää varmistaa viranomaisten toiminnan edellytykset ja kuunnella tarkalla korvalla esimerkiksi poliisien viestejä.

Toisena kumppanijoukkona pidän todella arvokkaansa kolmannen sektorin toimijoita kuten esimerkiksi Ihmisoikeusliitto. Käytännön keinoja vuoropuheluun on ansiokkaasti kehittänyt esimerkiksi Pakolaisavun yhteydessä toimiva Naapuruussovittelukeskus.

Viimeisenä asiana haluan vahvistaa ryhmän pj:n nostamat kaksi aikamme kysymystä: kestävä kehitys ja sivistys sekä koulutus. Kaipaamme osaamisloikkaa, johon kytkeytyy niin tarve peruskoulun kehittämiseen kuin tavoite 12-vuotisesta peruskoulutuksesta kaikille. Se on loogista jatkoa koulutustakuulle, jonka valmistelussa sain olla mukana ja joka nyt toimii. Sen ansiosta tänäkin vuonna yhdeksäsluokkalaisista koulutusta jatkoi yli 95% ikäluokasta. Ennen koulutustakuuta sama luku oli lähellä 90 prosenttia eli liki joka kymmenes ei jatkanut peruskoulun jälkeen eteenpäin. Muutos on mittava ja kuvaa, miten vaikuttava koko väestöön kohdistunut koulutustakuu oli. Siksi seuraavaksi on syytä tehdä 12-vuotinen peruskoulutus kaikille todeksi. Kiitos”