Kun nousin kansanedustajaksi kesäkuussa, päätin, että keskityn erityisesti kolmeen teemaan: koulutus, rauha ja Helsinki ja niiden sisällä muutamaan isoon asialliseen tavoitteeseen. Lisäksi päätin, että pyrin puhumaan asioista mahdollisimman ymmärrettävästi ja suoraan niin mediassa kuin muissa keskusteluissa.

Tässä hieman ruumiinavausta media-näkökulmasta liittyen eilen julkaistu HS-haastatteluni ja siitä poikinut keskustelu. Itse asiasta eli koulutuspolitiikasta kirjoitan erikseen myöhemmin.

HS haastattelussa pari viikkoa sitten puhuimme laajoista teemoista 1,5 tuntia. Osa teemoista toimittajan valitsemia, osa omia nostojani.

Yhtenä asiana nostin haastattelussa 12-vuotisen peruskoulutuksen isona ja konkreettisena koulutuspoliittisena uudistuksena, jota haluan ajaa.

Asia pääsi juttuun mukaan. Koko haastattelu julkaistiin paperilehdessä otsikolla ”Pilvi Torsti uskoo koulutukseen ja pidentäisi oppivelvollisuutta”. Yläotsikkona oli “Pilvi Torstin iso tavoite on 12-vuotinen peruskoulutus”.

Erityisen iloinen olin sanasta ”peruskoulutus”. En halunnut, että puhutaan oppivelvollisuudesta tai –pakosta, koska molemmissa kielteinen sävy.

Toivoin peruskoulutus-termiä juttuun viimeisen kerran sitaattien tarkastuksien yhteydessä. Heti haastattelun jälkeen olin laittanut aiheesta taustoittavan viestin ja kiikuttanut toimittajalle 2015 vaalimateriaalia, jossa myös ajoin nimenomaan peruskoulutusta.

Ajattelin onnistuneeni lanseeraamaan sekä tärkeän asian että siihen liittyvän oikean termin.

Mutta mutta. Paperilehden otsikko muokkautui digilehteen sisällöltään toiseksi, vaikka itse juttu oli sama. Digissä ”Pilvi Torsti kieltäytyi apulaispormestarin paikasta mutta nousi eduskuntaan – haluaisi rajoittaa maksuttomien korkeakoulututkintojen määrää”.

Otsikko on tyypillinen hieman kärjistystä hakeva klikkiotsikko. Olin haastattelussa vastannut kysymykseen lukukausimaksuista: kannatan maksutonta koulutusta Suomessa kaikille. Osana vastausta totesin sivujuonteena, että jos tavoitteena väestön koulutustason nosto niin siihen liittyviä keinoja pitää miettiä. Yksi pohdittava keino voisi olla maksuttomien tutkintojen määrän rajaaminen.

Tutkintoja enemmän pyrin korostamaan täydennyskoulutusta ja joustavuutta koulutuksen sisällä. On hullua, että alanvaihdon vuoksi on usein pakko aloittaa tutkinnon suorittaminen nollasta.

Palautetta on riittänyt. Julkisilla some-kanavilla Sdp:n oma opiskelijaliike jakoi Torstin ajatuksia vastustavaa infokuvaa. Twitterissä professori väitti Torstin ehdottavan toisen tutkinnon maksullisuutta ja sivistyksen säännöstelyä.

**

Opetukset ja mediavinkit?

-Jos haluaa läpi poliittisia tavoitteita kannattaa itse nostaa omat avaukset esiin eli tässä tapauksessa 12-vuotinen peruskoulutus. Jos minä olisin Sdp:n opiskelijajoukkojen johdossa olisin nostanut tämän ja samalla kritisoinut Torstin maksullisuus-näkemystä ja osoittanut, että meillä on kykyä käydä sisäistä keskustelua! 12-vuotinen peruskoulutus on ilmeisesti lähellä toteutumista, koska siihen ei tarttunut kukaan. Ei kannattaja eikä vastustaja. Tämä on huippu-uutinen ja merkittävin uudistus, jonka toteutamme!

-Digi- ja paperilehden otsikot ovat keskenään aivan erilaisia. Digiotsikot johtavat sosiaalisen median keskustelun niiden viitoittamaan suuntaan. Jos haluaa kunnon some-keskustelun, kannattaa varmistaa homma antamalla joku sivulauseen pätkä, josta voi tehdä provosoivan otsikon! Mielellään jotain kielteistä, nykyisiä etuja poistavaa tai rajaavaa ja ilman taustoitusta!

-Juttuja ollaan ilmeisen valmiita kommentoimaan lukemalla lähinnä otsikot ja hyväksyen otsikoiden painotukset. Otsikot ovat toimituksen tekemiä, ei jutun kirjoittajan eli koko haastattelun painopiste voi olla täysin muu. Haastateltava voi yleensä tarkistaa sitaatit, ei otsikkoja.

-Jos käyttää vaarallisia sanoja kuten ”maksullinen” tai ”rajaaminen”, kannattaa varmistaa, että niiden perustelu riittävän kattava, muuten keskustelu kärjistyy tarpeettomasti kuten nyt tapahtui. Kun kattavuus ja kokonaiskuva puuttuu, ei pysähdytä miettimään tavoitetta eli tässä tapauksessa koulutustason nostoa, vaan puhutaankin keinosta, joka vielä luonteeltaan marginaalinen.

-Silti tahaton provosointi usein kannattaa. Vaikka en suunnitellut avaavani yhtään mitään maksu-keskustelua, sen kautta aukesi heinäkuussakin monella suunnalla into miettiä itse asiaa eli keinoja koulutustason noston valmisteluun. Asia etenee!

– Olen itse pitkään ollut sitä mieltä, että maksu-keskustelu on hullu tabu, joka pitää purkaa. Nykyisellään varhaiskasvastus maksaa, lukion ja ammatillisen koulutuksen materiaalit maksavat rutkasti, monien ammattilaisten kuten vaikka terapeuttien on pätevöidyttävä kalliiden koulutuksien kautta. Suurin ongelma korkeakouluissa ei ole maksujen uhka vaan koulutuksen laatu, ja samoja laatu-uhkia meillä on kaikilla koulutustasoilla.*

*(Vielä isompi tabu maksu-keskustelu muuten on terveydenhuollon puolella. Poliittisen keskustelun vaikeus on johtanut siihen, että ammattilaiset tekevät päätökset siitä, miten kalleimmat hoidot kohdistetaan, kun kaikkea ei enää aikoihin ole voinut tarjota kaikille.)

-Sitä mihin keskittyy saa lisää. Jokaisesta stoorista voi nostaa sen, mitä haluaa. Opiskelijaliike, Sd-joukot sen mukana, on systemaattisesti vastustanut kaikkea maksullisuutta ja valmis nostamaan tämän keskustelun aina uudelleen, jos siihen on pienikin viittaus jossain. Vihreät rakastavat asialla mellastamista vailla mitään rajaa ja etenkin jos demarit asialla. Toivon, että edarivaaleissa syksyllä käydään kunnon väittelyt siitä, mitä on todellinen koulutuksellinen tasa-arvo nyt ja tulevaisuudessa ja miten toteutamme huippulaatuista koulutusta kaikille ja millaisilla ehdoilla kokonaisuuden rahoitamme.

**

Lämpimin terveisin,

Kolme (eritasoista) tutkintoa suorittanut ja yhden konfliktialueen lukion hallituksen pj:na toimiva sivistyksen säännöstelijä dosentti

**

Paperi/näköislehden juttu:

 

 

 

 

 

 

 

 

Digilehden juttu: