Olen ollut Sdp:n jäsen yhdeksän vuotta. Merkittävän osan tuosta ajasta olen saanut toimia vetovastuussa joko osaston puheenjohtajana tai Sdp Helsingin puheenjohtajana. Viimeiset neljä vuotta olen vetänyt pääkaupungissa Sdp:n kaupunginhallitusryhmää. Edellisellä hallituskaudella sain tehdä töitä Sdp:n hallitusryhmälle.

Tulevana viikonloppuna olen neljättä kertaa puoluekokousedustaja.

Olen arvioinut keskeisiä kysymyksiä liittyen puheenjohtajavalinta tätä yhdeksän vuoden taustaa vasten. Ajattelen, että pj-valinta ja viikonlopun puoluekokous on Sdp:n kannanotto siihen, millä eväillä se tässä tuskaisen vaikeassa maailman hetkessä lähtee 2020-luvun Suomea ja maailmaa rakentamaan.

Puheenjohtaja ja linja

Puolueen linjat muodostetaan osana demokraattista työtä. Tulevana viikonloppuna monet Sdp:n linjaukset muokataan laajojen aloitteiden pohjalta.

Puheenjohtajan rooli on sekä tuntea puolueen linja että jatkuvasi sitä edistää ja muokata. Uskon, että tässä monimutkaisessa ja vaativassa ajassa ison puolueen puheenjohtajalla on syytä olla kirkas kuva isoista ajan trendeistä. Sitä vasten hän pystyy käsittelemään erilaisia kysymyksiä, jotka päivittäin kumpuavat yhtä lailla ihmisten arjesta kuin valtakunnan linjaustarpeista.

En kaipaa puheenjohtajaa, joka on kanssani kaikesta samoilla linjoilla. Kaipaan puheenjohtajan, jonka kannanmuodostukseen voin luottaa. Erityisesti kaipaan puheenjohtajaa, jolle voi tehdä esityksiä asioista, joissa puolueella on oltava kanta ja näkemystä ja tiedon siitä, että asia etenee eikä hautaudu jonnekin.

Puheenjohtaja ja vaalit

Edistykselliset kannat eivät riitä. Politiikassa olennaista on voittaa vaaleja ja päästä sitä kautta viemään kantoja eteenpäin.

Olemme menossa kohti todellista vaalisumaa, kolmivuotiskautta, jonka aikana käydään viidet vaalit. Vaalituloksissa ratkaisevaksi ovat jo pitkään nousseet liikkuvat äänestäjät. Liikkuvien äänestäjien mobilisoinnissa puheenjohtajan rooli on ratkaiseva. Vaalitulos liikkuu viimeisinä viikkoina merkittävästi puheenjohtajan ja kampanjan onnistumisen tai epäonnistumisen myötä.

Kuntavaaleissa kahden kuukauden päästä iso merkitys on sillä, että puolueen johtohahmo puhuttelee laajasti ja on riittävän karismaattinen voittaakseen vaalit, kun vieressä keskustelevat Orpo, Sipilä, Soini, Niinistö, Andersson, Henriksson ja Essayh.

Sisäinen puheenjohtajakiertue on ollut hyvää lämmittelyä, monipuoluetentit ovat tietenkin huomattavasti vaativampia ja tiukempia.

Puheenjohtaja ja media

Media on tuntunut itselle hankalalta osalta poliittista vaikuttamista. Sosiaalisen median myötä mediakeskustelu ja –huomio on jatkuvaa. Median rooli ja merkitys ei ole mielipidekysymys, vaan ajan ilmiö.

Median huomio on puolueen johdossa. Puheenjohtaja on puolueen kasvot ja imago halusi hän sitä itse tai ei. Niinpä puoluejohtajan kyky ymmärtää mediaa ja toimia median kanssa on ratkaiseva. Kyse ei ole vain esiintymistaidoista, vaan mediakokonaisuuden ja viestinnän hahmottamisesta osana omaa perustyötä.

Puoluejohtajalta tämä aika edellyttää nopeutta ja aitoutta niin twitter-viesteissä kuin live-keskusteluissa. On osattava pelkistää, ilmaista monimutkaisen maailman ilmiöt kiinnostavasti ja omaperäisesti ilman, että linjakkuus kärsii.

Puheenjohtaja ja rohkeus

Viimeisen kolmen vuoden aikana on moneen otteeseen kysytty rohkeutta, kun Suomessa ja maailmalla on nähty monien kielteisten äänenpainojen nousu. Näinä viikkoina ollaan uusien ääri-ilmiöiden äärellä.

Myös monet kotimaiset teemat tulevaisuuden terveyskeskuksista lasten asemaan päivähoidossa ovat huutaneet Sdp:n oikea-aikaisia linjauksia. Puolueen sisällä on ollut tarjolla kahden vuoden oppositiojakson luoma mahdollisuus rakentaa 2020-luvun Sdp:tä.

Olin pettynyt, kun eduskuntatyössä kunnostautunut Antti Lindtman ei lähtenyt tavoittelemaan puheenjohtajuutta. Oli olemassa riski, että Sdp:llä ei olisi rohkeutta nostaa kissaa pöydälle ja kysyä, missä nyt mennään. Onko puoluejohdolla virtaa, intoa ja perusteita jatkaa kohti 2020-lukua? Onko kolmen vuoden mandaatti käytetty siihen, mitä kolme vuotta sitten luvattiin ja mitä ajettiin?

Arvostan sitä rohkeutta, jolla joukko intomielisiä aktiivijäseniä etsi ehdokasta haastajaksi. Moni tuosta joukosta oli tukenut istuvaa puheenjohtajaa kolme vuotta sitten. Itselleni juuri tämän havaitseminen oli huutomerkki: jos aiemmat läheiset tukijat etsivät vaihtoehtoa, se on vakava signaali.

Arvostan Timo Harakan rohkeutta. Hän oli ainoa, jolla lopulta oli valmius lähteä tosissaan haastamaan istuva puheenjohtaja hyvissä ajoin ennen puoluekokousta. Jonkun on aina oltava ensimmäinen. Vain sillä tavalla asiat etenevät ja maailma muuttuu.

Johtopäätökset

Sdp voi tulevina vuosina nousta 2020-luvun kestävän Suomen rakentajaksi ja globaaliksi toimijaksi. Tehtävä edellyttää vahvaa tulevaisuusjohtajaa, joka innostaa ihmisiä myös Sdp:n ulkopuolella. Emme voi tyytyä valitsemaan johtajaa, jonka ajattelemme olemaan paras oman sisäisen kerhonvetäjä. Kyse on suuremmasta.

Kolmesta ehdokkaasta Tytti Tuppurainen ja Timo Harakka ovat kampanjan aikana tentti toisensa jälkeen osoittaneet kykyä esittää puolueen linja ja kannat kiinnostavalla tavalla ja selkeästi. Molempien linjoista löydän omia ajatuksiani ja myös asioita, joista olen eri mieltä. Molemmille globaali toimintakenttä on luontainen ja itsestään selvä.

Timo Harakan tyyli on toisinaan hyvin vaativa ja terävä. Uskon, että sellaista tyylilajia politiikkaan juuri nyt tarvitaan, kykyä tarpeen vaatiessa myös hieman kärjistää ja haastaa rohkeasti. Olennaista on, että taktiikka, ilmaisutapa tai –tyyli ei mene asian edelle vaan päinvastoin.

Timo Harakan vahvuudeksi lasken vuosi sitten kirjoitetun Liike2020-kirjasen, jossa hän jäsensi oman ajattelunsa selkeästi ja määritteli esimerkiksi markkinataloutta ja supercell-sosialismia kiinnostavasti.

Lisäksi Timo Harakka on saanut taakseen omasta ja itseäni nuoremmasta polvesta merkittävän joukon toimijoita, jotka ovat olleet aktiiveja puolueen ohjelmatyössä niin kuluneella kaudella kuin aiempina aikoina.

Tässä puheenjohtajavaalissa uskon Timo Harakan olen paras vaihtoehto viemään Sdp:tä innostavasti ja rohkeasti ensin kuntavaaleihin ja sitten kohti 2020-luvun maailman haasteita, jotka eivät tule olemaan vähäisiä.

Politiikan hiekkalaatikon ulkopuolelta tulleena Timolla on myös edellytykset herättää kiinnostusta yhteisiin asioihin myös niiden piirissä, joita puolueet eivät tällä hetkellä tahdo tavoittaa.

Kiitos kaikille kolmelle ehdokkaalle valmiudesta laittaa itsensä likoon avoimen yhteiskunnan ja demokratian hyväksi. Harva kansalainen ymmärtää, miten valtavaan urakkaan yksi teistä on ryhtymässä.