Meillä on parhaillaan käsittelyssä esitys, jossa koulujen perustamista ja lakkauttamista koskevat päätökset tehtäisiin jatkossa opetuslautakunnassa. Nykyään lautakunnan päätös tuodaan kaupunginhallitukseen ja sieltä valtuustoon elikäsittelyportaita on yhteensä neljä (suomen- tai ruotsinkielinen jaosto, lautakunta, kaupunginhallitus ja -valtuusto).

Asiasta on tullut paljon hyvin perusteltuja yhteydenottoja. Ohessa näkemyksiä muutamiin keskeisiin esillä oleviin kysymyksiin ja lopussa näkemykseni, miten asiassa tulisi edetä.

Kysymys:

Voiko koulujen perustamiset ja lakkauttamiset rinnastaa esimerkiksi päätöksiin terveyskeskuksista tai päiväkodeista?

Vastaus:

Ei täysin minusta voi. Kouluissa käydään jokainen arkipäivä, peruskoulussa yhdeksän vuoden ajan. Viimeistään tokaluokkalaisten oletetaan liikkuvan koulun ja kodin väliä itsenäisesti. Koulun sijainti vaikuttaa olennaisesti perheiden arjen sujuvuuteen ja on kaupunkialueilla usein myös turvallisuuskysymys.

Päiväkoteihin lapset viedään ja terveyskeskuksissa käydään harvemmin. Siksi koulujen sijaintia ja kouluverkkokokonaisuutta on tarkasteltava omista lähtökohdista käsin.

Kysymys:

Miten viime vuosien kouluverkkotarkastelujen valmistelu ja vanhempien ja koulujen osallistaminen on toiminut?

Vastaus:

Valitettavasti monet päätökset on selvästi jouduttu valmistelemaan säästöpaineen vuoksi kovalla kiireellä.

Opetusvirastoon kohdistuneet säästötavoitteet esimerkiksi vuoden 2015 budjetissa olivat todennäköisesti liian suuret ja johtivat siihen, että tiloista pyrittiin hakemaan säästöjä liian nopealla aikataululla. Niin asianosaisten (koulut, perheet) kuin päättäjien kannalta tilanne oli ongelmallinen, kun esimerkiksi eri päätöksentekovaiheissa tuli esiin uusia laskelmia ja uutta tietoa, toisinaan myös keskenään ristiriitaisia arvioita. Asianosaiset kokivat, että heidän kanssaan ei ehditty asioita valmistella ja pohtia.

Opetusvirasto myös joutui miettimään omia ratkaisuun 1-2 vuoden aikajänteellä tilakulujen vuoksi, kun taas alueilla olisi monesti tarkoituksenmukaista katsoa hieman pidemmällä perspektiivillä väestökasvu huomioiden.

Kaikesta tästä on syntynyt epäluottamusta valmistelua kohtaan ja toiveita paremmasta valmistelusta ja paremmin ajoitetuista osallistamisprosesseista. Ymmärtääkseni opetusvirasto on nyt näitä kehittämässä, mutta työ on toki vasta alussa.

Kysymys:

Kaventuuko demokratia, jos koulujen perustamisesta ja lakkauttamisesta päättää opetuslautakunta eikä asia siirry erikseen valtuustoon käsittelyyn?

Vastaus:

Asiantuntijalautakunnat ovat keskeinen osa kuntademokratiaa. En pidä kaupungin tai kaupunkilaisten kannalta toivottavana, että Helsinki, jolla on 5 miljardin budjetti ja 40 000 työntekijää, toimisi niin, että kaikki merkittävät asiat päätettäisiin kaupunginhallituksessa ja valtuustossa. Edellytyksiä perehtyä kaikkeen ei mitenkään ole. Juuri siksi lautakuntien itsenäinen toimivalta on erittäin tärkeää. Näin varmistetaan perehtyneisyys.

Opetuslautakunnan jäsenten oletetaan tuntevan kouluverkko ja siihen liittyvät asiat ja pitävän yhteyttä keskeisiin sidosryhmiin kuten koulut ja esimerkiksi vanhempainyhdistysten kattojärjestö. Tuosta perehtyneisyydestä syntyy edellytykset tehdä mahdollisimman perusteltuja ja keskenään yhteismitallisia punnittuja ratkaisuja.

Kaikissa tilanteissa ja päätöksissä kaupunginhallituksella on joka tapauksessa otto-oikeus eli jos syystä tai toisesta katsotaan tarpeelliseksi käsitellä lautakunnassa päätetty uudelleen, se mahdollisuus säilyy riippumatta siitä, mikä eli asiasta päättää. Otto-oikeutta myös käytetään toisinaan eli kyse ei ole mistään ”kuolleesta kirjaimesta”.

Lautakunnan osalta kyse on ihan normaalista vastuusta oman sektorin asioihin. Lautakunnan poliittisen voimasuhteet ovat samat kuin kaupunginhallituksessa ja –valtuustossa. Puolueiden vastuulla on se, että lautakuntien jäsenillä on riittävän kiinteä yhteys kokonaispäätöksentekoon esimerkiksi budjettivalmistelun yhteydesäsä.

Kysymys:

Onko Tilakeskuksen rooli liian keskeinen, kun ratkotaan koulujen sijaintia?

Kysymys:

Tähän en pysty vastaamaan, mutta pidän selvänä, että kouluverkosta on päätettävä ensisijaisesti pedagogisista lähtökohdista käsin toki kuitenkin niin, että huomioimme ns ympäroivän maailman eli käytössä olevat tilat, niiden kunnon jne.

Tilakeskuksen ja opetusviraston välistä työnjakoa ja yhteistyötä olisi ehkä hyvä avata myös luottamushenkilöpäättäjien suuntaan.

Kysymys:

Mitä nyt pitäisi tehdä?

Vastaus:

Luottamuspula opetusviraston valmisteluun ja tilakeskuksen rooliin on todellinen etenkin alueilla, joilla kouluverkkotarkasteluja viime vuosina tehty. Opetusvirasto on aloittanut strategisen työn tältä osin ja prosesseja kehitetään ja parannetaan parhaillaan.

Pitäisin perusteltuna, että tämä uudistustyö vietäisiin nyt ripeästi eteenpäin ja se näkyisi kouluille ja alueiden vanhemmille muuttuneina toimintatapoina. Näin luottamus kaiken järjen mukaan pitäisi palautua ja käsillä olevan päätösesityksen osin minusta aiheelliseen kritiikkiin vastataan.

Kun prosessit ja valmistelu uudistettu, kunnossa ja arvioitu, pidän perusteltuna päätösvallan siirtämisestä sinne, missä kouluasiat tunnetaan ja missä niihin tulee pystyä perehtymään eli opetuslautakuntaan. Käytännössä tämä kannattaa yhdistää meneillään olevan johtamisjärjestelmän laajempaan uudistamiseen, joka on tulossa voimaan 2017.

Siinä yhteydessä myös lautakuntien ja kaupunginhallituksen ja –valtuuston välinen yhteistyö todennäköisesti tiivistyy. Yksi esillä oleva malli, jota itse kannatan on esimerkiksi se, että keskeisten lautakuntien puheenjohtajat olisivat kaupunginhallituksen jäseniä. Sekin on ollut esillä, että pitäisikö kaikkien lautakunnan jäsenten olla valtuutettuja (myös tällaista palautetta olemme tämän päätöksen yhteydessä saaneet, kun on valiteltu sitä, että enemmistö opetuslautakunnan jäsenistä ei ole valtuutettuja ja että lautakunnalla ei ole siksi riittävää poliittista painoarvoa). Itse en kannata, että kaikki lautakunnan jäsenet olisivat jatkossa valtuutettuja. Silloin demokratia nimenomaan kaventuisi.

Pohdittaessa opetuslautakunnan ”painoarvoa” nykyisellään, on hyvä huomata, että kolmen suurimman puolueen edustajina opetuslautakunnassa on tällä kaudella ollut muun muassa valtuuston entinen puheenjohtaja (Minerva Krohn, vihr) ja kaksi istuvaa kansanedustajaa (Ville Rydman, kok ja Nasima Razmyar, sdp), jotka kaikki ovat myös valtuutettuja.