Budjetti 2016: Helsinki teki historiaa taistelemalla subjektiivisen päivähoidon puolesta

Puheenvuoroni valtuutossa 25.11.2015

”Hyvä valtuutetut ja muut läsnäolijat,

Neuvotteluprosessiin osallistuneena kiitokset myös kaikille valmistelijoille, neuvottelijoille ja valtuustoryhmien jäsenille joustavuudesta. Lopputulos osoittaa, että vaihtoehtoja on ja vaihtoehdoilla on väliä.

Omalta osaltani hyvät valtuutetut kaksi viestiä.

Toinen on tarina, jonka osapuolia ovat Suomi ja Helsinki.

Toisessa tarinassa pääroolissa ovat kaupunkilaiset ja  Helsingin kaupungin työntekijät.

Osallistuin viime viikolla 45 eri alojen naisjohtajan yhteistapaamiseen. Suomi ja Pohjoismaat esiintyivät monissa puheenvuoroissa tasa-arvon mallimaina, jotka ovat ”almost there”.

Osallistuin paneeliin, joka käsitteli terveen ja kestävän yhteiskunnan edellytyksiä. Oma roolini oli puhua koulutuksesta ja hyvinvointivaltiosta.

Kerroin tarinan, joka ulottuu omaan elinkaareeni:

Pikkutyttönä en päässyt naapurin lasten kanssa samaan päiväkotiin, koska kunnallisena hammaslääkärinä työskennellyt äitini tienasi juuri hieman liikaa.

12 vuotta nuorempi pikkuveljeni pääsi jo mukaan kaikille lapsille yhteiseen varhaiskasvatukseen, samoin vanhimmat lapseni.

Nyt, 39-vuotiaana olen tilanteessa, jossa nuorimman lapsen päivähoito uhkaa taas olla valikoiva ja erotella naapuruston lapset.

45 maan naisjohtajat eivät voineet uskoa, että kehitys Suomessa olisi menossa taaksepäin. Kerroin, että tämä on sillä tavalla paluu menneisyyteen, että peruskoulukin oli aikanaan tiukan poliittisen väännön aihe.

Sanoin, että nyt huomaan olevani tilanteessa, missä edeltäneet tasa-arvotaistelijat olivat puolivuosisataa sitten.

Loppuhuipennuksena kerroin, että Helsingin kaupunginhallituksessa kuitenkin nousimme vastarintaan ja äänestimme 9-6 subjektiivisen päivähoidon puolesta ja että valtuusto teki nyt budjettiratkaisun, joka vahvistaa tämän kannan vuoden 2016 taloussuunnittelun pohjaksi.

Tässä kohtaa 200 naista – monet kehittyvistä maista tulevia taistelijoita – puhkesi aplodeihin. Tämä kuvaa hyvin, miten isosta globaalista periaatteesta on kyse: olemme maa, joka on monelle on ”almost there”, esimerkki ja tavoiteltava tasa-arvon suunta.

Siksi subjektiivinen päivähoito on tämän budjetin merkittävin asia: kyse on hyvinvointivaltion keskeisestä periaatteesta, josta luopuminen veisi meitä vuosikymmeniä taaksepäin ja kyseenalaistaisi hyvinvointivaltion keskeisen universalismin periaatteen. Kyse on varhaiskasvatusta isommasta asiasta.

Samalla on historiallista, että Helsinki ja sen esimerkin johtamana moni muu kaupunki nousee edistykselliseen vastarintaan Oy Suomi Ab:ta vastaan. On merkillepantavaa, että kokoomus ja keskusta tulivat tähän Helsingin rintamaan tässä budjettisovussa. Siitäkin kerroin Miamissa.

Itselleni tämä budjettivalmistelu korosti enemmän kuin mikään aiempi arjesta tulevan palautteen merkitystä. Näissä neuvotteluissa korostui yksittäisten kaupunkilaisten ja työntekijäryhmien palaute. Esimerkiksi opettajien ja lastentarhanopettajien hätähuudot tekivät selväksi, että kaupunginjohtajan pohjaesitys edellytti vaihtoehdon.

Samoin kuuntelin herkällä korvalla, kun omien lasten koulun vanhempainilta keskittyi pohtimaan säästöjä kolmasluokkalaisten arkityössä.

Mutta on paljon sellaisia ihmisryhmiä, joiden ääni on hiljainen.

On mahdoton tietää, miten ensi vuoden budjettitaso arjessa näyttäytyy ja toteutuu. Etenkin sosiaali- ja terveyspalveluissa jäätiin todennäköisesti tasolle, joka ei ehkä kuule kaikkien hiljaisten hätää.

Toivon, suorastaan vetoan kaupunkilaisiin ja työntekijöihin: olkaa yhteydessä meihin päättäjiin, kertokaa kokemuksia, antakaa arjen asiantuntemuksemme meidän käyttöömme.

Kuten alussa totesin, lopputulos osoittaa, että vaihtoehtoja on ja vaihtoehdoilla on väliä.

Erityisesti Osku Pajamäki ja Sanna Vesikansa kävivät täällä läpi olennaiset asiat koko budjetin kokonaisuudesta. Painotuksiin on helppo yhtyä. Arvostan myös kokoomuksen valmiutta edistyksellisempään koulutuspolitiikkaan Helsingissä kuin valtakunnassa näemme. Samoin arvostan Veronika Honkasalon analyysia, joka tunnistaa Helsingin erilaisuuden muusta Suomesta ja korostaa, kuinka tuottavuustavoitteen idea ei ole leikkaaminen. Vasemmistoliiton valtuustoryhmän ennen neuvotteluja tekemä budjettivalmistelu myös tuki monia analyyseja, joita omassa piirissä teimme – kiitos niistä.

Laajemmin olemme analysoineet Sdp:n vaihtobudjetin ja saavutetun budjettisovun 5.11. blogissa, joka on julkaistu sekä allekirjoittaneen että Hgin Sdp:n kotivisuilla. Sen punavihreyttä ja oikeudenmukaisuutta voi jokainen arvioida.