”Kyllä minusta on juuri niin kuin Torsti sanoo, että turvapaikat pitää myöntää kriteerien mukaan”, sanoo Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas Nuutti Hyttinen, jolle Jussi Halla-aho testamenttasi Helsingissä äänensä.
Niin minustakin.

”Kyllä ihmisiä pitää yrittää auttaa ja kouluttaa siellä, missä he asuvat”, Hyttinen jatkaa.
Niin minustakin.
Keskustelumme käydään Perussuomalaisten ja Keskustan ajatuspajojen järjestämässä kehitys-paneelissa keskiviikkona 1. huhtikuuta. Paneelin puheenjohtaja huomauttaa, että juurihan Hyttinen on tukenut perussuomalaisten linjaa, joka leikkaisi merkittävästi kehitysyhteistyövaroja. Eikö näillä varoilla nimenomaan ihmisiä kouluteta ja auteta rakentamaan kotimaansa yhteiskuntaa? Ristiriita?

Oireellisesti Hyttinen ei vastaa suoraan, vaan toistaa paneelin aikana moneen kertaa fraasia ”syydetään rahaa”. Ainoa mieleenjäänyt ehdotus siitä, mitä ”rahan syytämisen” sijaan hänestä pitäisi tehdä liittyy koulutukseen: kehitysmaista pitäisi tuoda lahjakkaita nuoria meille ja muualle opiskelemaan. Siis lisätä maahanmuuttajien määrää! Eikä tässä puhuta kansallisuusvalinnasta!
Kun tänään kohkataan perussuomalaisten ajatuspajan Suomen Perustan ”tutkimuksesta” maahanmuuton kustannuksista, on tärkeää huomata, että perussuomalaisten ajattelun sisäinen johdonmukaisuus on hataralla pohjalla. Eilen halla-aholaisten Helsingin ykkösehdokas siis kannatti kriteerien mukaista turvapaikkapolitiikkaa, tänään pitäisi aloittaa kansalaiskarsinointi.
Nuutti Hyttisen ehdotus stipendeistä on toki kehittelemisen arvoinen, ja se on ollutkin esillä Suomen koulutusviennin yhteydessä.

Kuten moni muukin, olen kantanut huolta äärimielipiteiden saamasta huomiosta. Suurin huoleni on, miten ääriajattelu vaikuttaa suomalaisen ajattelun valtavirtaan, joka on ollut Suomessa perinteisesti maltillinen. Perussuomalaisten kehityspaneelin jälkeen olen toiveikkaampi siitä, että yhteiskuntamme on jatkossakin tolkullinen. Polarisaatio ei sittenkään nujerra tavallisten suomalaisten arkista lähimmäiskunnioitusta.

Keskustelussa merkillenpantavaa oli, että kokoomusta edustanut Tapani Ruokanen ja keskustan Olli Rehn näkivät maahanmuutto- ja kehityskysymyksissä maailman kanssani hyvin samoin. Puhuttiin idealismista, jonka niin Tapani kuin monet sosialidemokraatit kokivat vaikkapa Nicaraguassa aikanaan. Nyt asioita arvioidaan kriittisemmin, mutta se ei hävetä, että joskus on ollut idealistinen.

Ymmärryksemme kehityskysymyksistä on parempi nyt. Kehitysavusta on tullut yhteistyötä, jonka on tarkoitus hyödyttää kaikkia. Suomelle on luontevaa vahvistaa naisten ja tyttöjen koulutusta sekä esimerkiksi cleantechiä. Niihin liittyy kehitys-, taloudellinen ja ympäristöintressi. Aina on toki syytä pitää mielessä perimmäinen tavoite ja syvin arvo: köyhyyden poistaminen ja inhimillinen solidaarisuus.

Hyvää pääsiäistä rakkaat ihmiset. Uskon, että Torstin–Rehnin–Ruokasen linja edustaa tolkullisten, tavallisten suomalaisten valtavirtaa. Vihapuhe ja vastakkainasettelu on vähemmistön huutelua, ja perussuomalaistenkin sisälläkin se innostaa vain osaa väestä. Kuvaavaa on, että perussuomalaisten itse järjestämässä vaalipaneelissa halla-aholaisten ykkösehdokas puolusti kaikkia nykyisiä perusperiaatteita eli kriteereihin perustuvaa turvapaikkajärjestelmää ja kehitysyhteistyössä painopistettä koulutukseen ja olosuhteiden parantamiseen lähtömaissa.