Tänään paljon puhetta puolueen vaihtamisesta. Laajojen kansanliikkeiden vahvuus on mielipiteiden ja sisäisen keskustelun rikkaus. Timantitkin syntyvät vain kovassa paineessa. Samalla kun tuntuu harmittavalta etevän taloustieteilijän ratkaisu, kuten Osmo Soininvaara ajattelee myös minulle Juhana Vartiainen on ollut ja on arvomaailmaltaan ”vankka demari”. Olen varma, että Juhana tulee itse toteamiensa sosiaalidemokraattisten arvojen mukaisesti haastamaan uuden puolueensa ajattelun vaikkapa hyvinvointivaltion ytimen eli sivistyksellisen tasa-arvon kohdalla. Suomi ja suomalaiset puolueet tarvitsevat rohkeita ajattelijoita. Eri mieltä saa olla, tyylittömyydet puolestaan osuvat vain omaan nilkkaan. Puhutaan siis enemmän aidasta kuin aidanseipäistä.

HS politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari arveli, että nyt selkeytyivät rajalinjat työn kysyntä ja työn tarjonta –leirien välillä. Tästä sanottakoon, että en omien kokemuksien valossa usko enkä toivo tämän olevan todellinen jakolinja. Molempiin on myös pistetty tälläkin kaudella esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeirössä Lauri Ihalaisen johdolla paljon paukkuja. Tarjontapuolesta mainittakoon esimerkiksi nuorisotakuu, työttömyysturvan keston muutokset ja dynaamisuuden lisääminen tai kotouttamisen uudet panokset, jotta maahanmuuttajien tie työmarkkinoille lyhenisi. Kysyntäpuolella voi mainita esimerkiksi panostukset uuteen työhön äkillisen rakennemuutoksen kokeneilla alueilla ja selkeät valinnat, joilla haetaan lisää työtä Suomeen puhtaassa teknologiassa, digitalisaatiossa ja biotaloudessa.

Molemmissa niin tarjonnan kuin kysynnän lisäämisessä panostusta tarvitaan myös jatkossa. Tarvitsemme lisää työtä ja korkeampaa työllisyysastetta, jotta hyvinvointivaltiota voidaan kehittää ja kaikki pitää mukana. Esimerkiksi vammaisten ja osatyökykyisten työllisyyteen voisimme hakea uutta potkua ja malleja Ruotsista. Työ- ja elinkeinoministeriössä on paljon tietoa aloitteiden ja päätöksenteon tueksi.