Monet suuriin ikäluokkiin kuuluvat pitkän linjan demarit ovat viime kuukausina ottaneet kanssani puheeksi huolensa siitä, miten toiseuden pelko leimaa julkista keskustelua niin Suomessa kuin Euroopassa. Ei tarvitse kuin katsoa edellisten EU-vaalien asetelmia tai hiljattaisten Hollannin parlamenttivaalien tulosta todetakseen, kuinka voimakkaasti nationalismi on nostanut päätään.

Suurten ikäluokkien edustajat kysyvät, johtuuko tämä kehitys ihmisten historiattomuudesta. Toisen maailmansodan kauhujen jälkeen nationalistista ajattelua pelättiin, koska sen äärimuoto fasismi oli johtanut ennen kokemattomiin julmuuksiin. Nyt toisen maailmansodan kokeneet alkavat olla haudassa ja sotilaiden lapset eläkkeellä. Emmekö ole oppineet mitään?

Nationalismissa on kyse me-muut –jaottelussa, joka sulkee toiset ulkopuolisiksi, erilaisiksi. Me-muut –ajattelu niputtaa niin ”meidät” kuin ”muut”, leimaa ihmiset yhteen ryhmään ja unohtaa identiteetin moninaisuuden.

Sosiaalidemokraattiseen ihmisten yhdenvertaisuutta korostavaan arvopohjaan nationalistinen ihmisten jaottelu meihin ja muihin ei mahdu. Kansainvälisen solidaarisuusliikkeen tavoitteena ovat olleet oikeusvaltioon perustuvat tasa-arvoiset yhteiskunnat kaikkialla maailmassa. Tämä lähestymistapa maailmaan tekee monesta meistä sosiaalidemokraatin.

***

Sdp:n maahanmuuttopoliittinen ohjelma tunnistaa ja erittelee ansiokkaasti työmarkkinoidemme ongelmia. Viime viikon A-Studio antoi virolaisen muurarin kasvot ilmiölle, joka on vakava uhka yhdenvertaisuudelle: työtä teetetään ulkomaalaisilla työntekijöillä olemattomilla työehdoilla, palkat ovat kurjia ja verot jäävät hoitamatta.

Ongelman ratkaisuun liittyvissä johtopäätöksissä tarmo ja vaatimukset pitää suunnata työnantajien toimintaan ja työehtojen valvontaan. Ulkomaalainen työvoima ei ole ongelma, vaan sitä hyväksi käyttävät työnantajat ja valvomisen laiminlyövä viranomainen. Sdp:n maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa onkin lukuisia toimenpidesuosituksia tähän suuntaan ja hyvä niin.

Sen sijaan se johtopäätös ontuu, että ongelman keskeinen ratkaisu 2010-luvun EU-Suomessa olisi unionin ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevan työperäisen maahanmuuton byrokraattisen tarveharkinnan säilyttäminen. Tämän linjauksen taustalla henkii nationalistinen talousajattelu, jossa talous on suljettu ja työtä olemassa vakiomäärä. Suomi ei – onneksi – ole tällainen talous.

Ongelmallista linjauksessa on myös se, että sen jatkuva julkinen korostaminen puoluejohdon toimesta yhtenä puolueen maahanmuuttopolitiikan kärkenä on rakentanut tarpeetonta ja Sdp:n ihmisten yhdenvertaisuutta painottavalle aatepohjalle vierasta me–muut -asetelmaa.

***

Ihmisten jatkuva niputtaminen ja leimaaminen poliittisessa keskustelussa ryhmiin – homoiksi, mamuiksi tai pätkätyöläisiksi – ei ylipäänsä ole hedelmällistä. Se on ihmisille myös ahdistavaa – aivan kuin hänellä ei muita ominaisuuksia olisikaan! Yhteiskuntapolitiikkamme tavoite on kaikkia tasavertaisesti kohteleva lainsäädäntö. Sellaisen lainsäädännön rakentamisessa toiminta kohdistuu esimerkiksi pätkätyön teettämisen käytäntöihin, työnantajan sopimusvelvollisuuksiin ja perhelainsäädännön yhdenvertaisuuteen. Sellaisen lainsäädännön puitteissa oikeusvaltiossa elävät ovat kaikki ”meitä”.